Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.10.2009 19:59
V.S. Luoma-Aho - Ruumiita
OUTI KAIKKONEN
V.S. LUOMA-AHO
Ruumiita
PoEsia 2009, 61 s.
Ruumiita on osattu odottaa. V.S. Luoma-Aho (s. 1984) on jyväskyläläinen kirjoittamisen opiskelija, jonka runoja on julkaistu Tuli&Savussa, Parnassossa ja MotMotissa. Ruumiita jännittyy kahden voiman välille. Se on toisaalta puhetta, joka lähtökohtaisesti suuntautuu aina ulospäin. Toisaalta runot rakentuvat sirpaleisesti, mikä aiheuttaa sisäänpäin kääntymistä, koska sirpaleet kootaan aina uudella tavalla.
Kokeellisen runouden yksi piirre on se, että merkityksiä ei ole, tai ne syntyvät sattumalta. Hajanaisuus ja pirstoutuminen ovat nykyrunoudessa niin sisäänrakennettuja piirteitä, että kokeellisempaa alkaa olla niiden hylkääminen.
Luoma-Aho risteilee molemmilla puolilla. Lukiessani joudun välitilaan: löydän merkityksiä, mutta en löydä niitä. Proosarunot muistuttavat ruumiinavauksia: kielen avulla tehdään odottamattomia löytöjä.
"Viikottain käydään katsomassa puistossa makaavaa ruumista. / Joudutaan valitsemaan useista, koska ne ovat kaikki enemmän / tai vähemmän värikkäitä ja tarvitaan runsas valikoima / erivahvuisia linssejä ikuistamaan niiden nyanssit. / Kerromme niille viime aikaisista tapahtumista ja / ne nousevat verkkaisesti kannattelemaan / itseään kyynärpäidensä varassa."
Ruumiiden tärkeä piirre on surrealistisuus, josta kasvaa ironiaa. Teos lähtee voimakkaasti liikkeelle tästä yhdistelmästä: ensimmäisen osaston runot ovat tarkkoja, vaivattomia, häiritseviä. Siinä on yhtenäisyyttä, jota teoksen muissa osastoissa ei ole. Sirpaleisuus vie voimaa runojen surrealistiselta maailmalta, ja runojen ote heikkenee teoksen loppua kohden.
Jos lukijan kiinnekohta on muualla, voi tuntuma olla toinen. Luen tämän eduksi kokoelmalle: lukukerrat muuttavat lukijaa itseään.
Tässä mielessä teoksen hajanaisuus on sen voimavara. Yhtenäisyyden lisäämisestä voi silti olla jatkossa hyötyä tämäntyyppiselle kirjoittamisen tavalle: sen avulla on mahdollista lisätä vastakohtaa - selviä epäselvyyksiä.