Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
12.03.2010 17:20
Airbourne - No Guts, No Glory
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
AIRBOURNE
No Guts, No Glory
Roadrunner Records
Aussibändi Airbournen Runnin' Wild -debyyttialbumi oli ärhäkkä täyslaidallinen AC/DC-pastissihenkistä rockia. Siis sellaista pöhkönhauskaa, yksinkertaisista ja kovaäänisistä palasista kokoon ryskytettyä musiikkia, josta on turha etsiä älyllisiä tasoja ja piilomerkityksiä.
Kakkosalbumi No Guts, No Glory ampuu tismalleen samaan maaliin ja samoilla eväillä. Aivan kuten esikuvansakin, ei Airbourne selvästikään aio livetä löytämästään tyylistä.
Sen verran No Guts, No Glory edeltäjästään eroaa, että kertosäkeiden mullikuoroihin on kaivettu entisestään lisätehoja, lisäksi jokunen biisi on selvästi melodisempi ja tarttuvampi kuin debyytin suoraa huutoa -henkinen mäiske.
AC/DC alkaa olla eläkeiässä, mutta äpäräpoikansa Airbourne on selvästi enemmän kuin halukas sekä kyvykäs jatkamaan turhasta keimailusta riisutun rock'n'rollin ilosanoman levittämistä.
JUHO HÄMÄLÄINEN