Herra Ylppö & Ihmiset - Pojat ei tanssi
JUHO HÄMÄLÄINEN
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
HERRA YLPPÖ & IHMISET
Pojat ei tanssi
Sony Music
Raskasta ja kulmikasta suomenkielistä rockia soittavan Maj Karman solisti Herra Ylppö yllätti vuonna 2008 julkaistulla Sata vuotta -sooloalbumillaan. Herra Ylppö & Ihmiset -nimellä julkaistu levy nousi Suomen virallisen albumilistan kärkeen, eikä kyseinen äänite ollut muutenkaan kehnompi.
Ylpön soolouran menestys voi hyvinkin olla suurin syy siihen, että Maj Karma on nyt määrittelemättömän pituisella tauolla.
Ylpön ja ihmisten tällä viikolla julkaistu toinen albumi Pojat ei tanssi petraa musiikillisesti komeasti debyyttiin verrattuna. Indie (siis ymmärrettynä vaikka Editorsin ja Coldplayn tapaisten 2000-lukulaisten suuruuksien tapaan) on vaikutteissa vieläkin vahvasti mukana.
Sata vuotta oli jossakin määrin kuin kevytversio Ylpön silloisen pääbändin musiikista. Välillä rock rämisi lähes samaan malliin, mutta valtaosin levy tunnelmoi indiesävyisen rockin ja popin välimaastossa.
Pojat ei tanssi on edeltäjäänsä lihaksikkaampi ja harkitummin siveltimen vedoin maalattu kokonaisuus. Aivan kuin nyt uskallettaisiin mennä tarvittaessa Maj Karman tontille, jos siltä tuntuu, koska bändin kohtalosta ei tarvitse enää välittää.
Siinä missä vuoren kokoisiin kitarariffeihin nojautuva Maj Karma on ilmaisultaan enemmän yhden tempun poni, operoi Herra Ylppö & Ihmiset kuitenkin selvästi monipuolisemman sävymaailman parissa.
Sanoituksissa Ylppö jatkaa debyytin tapaan rakkauden, romantiikan ja vapaudenkaipuun teemojen parissa. Vaikka muutamassa kohdassa tekstit eivät ehkä ylläkään tyylikkäästi toteutetun musiikin tasolle, säilyy albumin tunnelma alusta loppuun asti eheänä.
Pojat ei tanssi vahvistaa senkin, että Herra Ylppö & Ihmiset on ihan oikea bändi. Ylpön ja sävellyskumppaninsa, kitaristi Hamid Moenin käsistä on nyt tullut jo kaksi levyllistä näkemyksellistä ja persoonallista rockmusiikkia. Niiden materiaalilla kelpaa lähteä ensi suvena festivaaliyleisöä hyppyyttämään.