Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
20.08.2010 16:56
Iron Maiden - The Final Frontier
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
PETJA SAVOILA
IRON MAIDEN
The Final Frontier
EMI
Jos et tiedä mikä Iron Maiden on yhtyeitään, niin kannattaa saman tien kääntää sarjakuvasivulle. Ne, jotka eivät ole asuneet tynnyrissä, voivat käydä saman tien kanssani asiaan. Iron Maidenin 15. studioalbumi The Final Frontier on melkoinen valas äänitteeksi. Pituutta levyllä on 76 minuuttia, josta yllättävää kyllä hämmästyttävän vähän on turhaa höttöä.
Ihmeellistä on myös se, että turhasta tuubasta se turjakkeisin osuu albumin alkuun. Satellite 15... The Final Frontier olisi keskinkertainen Maiden-ralli ilman alun neljä ja puoli -minuuttista avaruuden äänet -kuvaelmaa.
Mutta onneksi heti kohta plasmatykit on ladattu kovilla ja päästään asiaan. Kuluvan vuoden kesäkuussa alkupaloiksi tarjoiltu El Dorado on jo kelpo veto ja Mother of Mercy heittää Maidenin kultakauden hengessä eetteeriin jo kunnon ratsastelua.
The Final Frontierin loppupään vedot ovat toinen toistaan pidempiä, mutta äimistyttävän toimivia sävellystyön taidonnäytteitä. Ja kun Bruce Dickinsonin ääni ei edelleenkään osoita merkittäviä rappeutumisen merkkejä, niin mikäs tässä on fiilistellessä. Vanha rautaneito on edelleen iskussa.