Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
12.02.2010 18:03
Ismo Alanko Teholla - Onnellisuus
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
MIKKO SILTANEN
ISMO ALANKO TEHOLLA
Onnellisuus
Fullsteam Records
Ismo Alanko Teholla -yhtyeen toiseen albumiin on monessa yhteydessä liitetty termi "pop". Kuulostaa oudolta, sillä ainakin allekirjoittaneelle se tuo ensimmäisenä mieleen nuoremman Alangon tuoreimmat seikkailut.
Onneksi isoveli ja hänen yhtyetoverinsa eivät ole kuitenkaan lähteneet seuraamaan Ilkan jalanjälkiä, vaikka ovatkin päivittäneet musiikillista ulosantiaan melko ronskilla kädellä. Jos kaksikon edellinen Blanco Spirituals -albumi perustui akustiseen ja verrattain yksinkertaiseen livesoundiin, niin nyt liikutaan huomattavasti sähköisemmissä tunnelmissa.
Onnellisuudella soivat ärhäkät sähkökitarat ja Teho Majamäen jyhkeät, elektronissävytteiset rytmit, joissa on kaikuja sellaisilta 90-luvun levyiltä kuten Jäätyneitä lauluja ja Taiteilijaelämää.
Tuotantopuolesta vastaa Alangon edellisen Säätiö-yhtyeen kitaristinakin toiminut Riku Mattila. Mattilan nimi on tavallisesti tae laadusta, eikä tämäkään albumi tee tässä suhteessa poikkeusta. Hänen kädenjälkensä on tyylitajuista ja nyanssirikasta, mutta myös helposti lähestyttävää ja erittäin tarttuvaa. Ehkä se on sitä paljon puhuttua poppia.
Materiaalinsa puolesta Onnellisuus osoittautuu keskivertoa paremmaksi ja tasalaatuisemmaksi Alanko-levyksi. Kantava teema ei ole miehen tuotantoa tunteville erityisen yllättävä: laulut käsittelevät nykypäivän ihmisen vääristynyttä käsitystä onnesta, sen etsinnän loputonta vaikeutta ja yksilön oman toiminnan absurdia irrationaalisuutta. Sanoma tiivistyy runsaasti radioaalloilla soineessa nimikkobiisissä, joka on itsestään selvä valinta levyn ensimmäiseksi singleksi.
Alangon lauluista on aina löytynyt runsaasti mustaa huumoria, jota hän hyödyntää tälläkin kertaa vaihtelevin lopputuloksin. Kuolleen taiteilijan kulttia hirtehisesti käsittelevä Laulajan paras ystävä on jo aiheensa puolesta niin kulunut, että siitä on vaikea saada mitään mielenkiintoista irti, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa kukkivaa militarismia kritisoiva Hullun paperit on huomattavasti mielenkiintoisempi raita. Pistävän terävä teksti ja häiriintynyt sovitus tuovat mieleen Sielun Veljien parhaimmat tuotokset.
Lieneekö tuottajan ansiota, että Onnellisuudella moni asia tuntuu loksahtaneen paikoilleen. Alanko on lauluntekijänä oma vanha itsensä, mutta tuore lähestymistapa hänen musiikkiinsa tekee lopputuloksesta astetta mielenkiintoisemman.