Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.08.2010 18:59
LEMONATOR - Shake Shake Shake
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
AKI LEHTI
LEMONATOR
Shake Shake Shake
Sony
Lemonator tekee onnistuneen paluun Suomen eturivin poprock-orkesterien joukkoon Shake Shake Shake -albumillaan. Edellislevynsä At the Presence of Great Beautyn vuonna 2006 julkaissut bändi vaikutti kadonneen maan alle ja monet epäilivät sen hajonneen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Lemonator on ollut kasassa koko neljän vuoden tauon ajan. Suurin syy hiljaiseloon löytyy laulaja Lasse Kurjen muista kiireistä. Mies on ansioitunut viime vuosina tuottajana ja ollut tekemässä muun muassa Anna Puun ja Egotripin hittilevyjä.
Bändi ei siis viettänyt koko neljää vuotta studiossa hioen omaa Chinese Democracyaan, vaan albumia äänitettiin aina kuin soittajat muilta kiireiltään ehtivät. Pisin tauko työskentelyssä oli jopa vuoden pituinen. Pienistä paloista kasattu kokonaisuus on muutamaa notkahdusta lukuun ottamatta loistava paketti.
Lemonator ei edes yritä piilotella vaikutteitaan 1960-luvun poprockista. Heti aloitusbiisistä Wake Up From the Dead tulee selväksi, että The Beatlesin levyt ovat olleet taas kovassa kulutuksessa. Kauniisti soivissa laulustemmoissa voi jälleen kuulla The Beach Boysin vaikutuksen. Bändi tekee pastisseja, mutta onnistuu silti kuulostamaan omalta itseltään, lähinnä Kurjen omaperäisen laulun ansiosta.
Kurki on maamme parhaita tarttuvien pop-kappaleiden säveltäjiä ja yhdeksän levyn yhdestätoista biisistä onkin hänen käsialaansa.
Levyn ainoa vika on sama kuin aiemmilla tuotoksilla. Hitaammat biisit eivät pärjää lainkaan keskitempoisille kappaleille tai nopeammille menopaloille. Välillä tulee ikävä vuoden 1997 debyyttialbumia ja sen särisevää powerpoppia, mutta niihin tunnelmiin tuskin enää koskaan on paluuta. Hienovaraisemmat sovitukset tuovat kuitenkin sävellysten kauneuden paremmin esille.
Sanoitukset ovat edelleen samaa naiivia höpötystä ja niissä ei välillä tunnu olevan järjen häivääkään. Tämä ei ole huono asia, vaan jatkumoa popmusiikin perinteille. Eihän bändiä joka antaa biisilleen nimeksi I Always Wanted to Be a Drummer voi kuin rakastaa. Kappaleessa lauletaan siitä, kuinka rumpuja paukuttamalla päivä kuin päivä vaikuttaa paremmalta. Sovituksessa bongorummut ja muut perkussiot vielä auttavat loistavan tunnelman luomisessa. Hölmön kuuloista touhua, mutta hyvälle tuulelle tästä ainakin tulee.