Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
03.09.2010 19:21
Meadow Island - Meadow Island
MIKKO SILTANEN
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
MEADOW ISLAND
Meadow Island
Universal Music
Sara-yhtye ei ilmeisesti ole ollut riittävä ilmaisumuoto bändin johtohahmo Joa Korhoselle, sillä hänen mielessään tuntuu syntyvän muutakin kuin suomenkielistä uusiometallia. Mies on näin ollen kanavoinut luovuuttaan myös erilaisiin sivuprojekteihin, kuten industrialin suuntaan kallistuvaan Pedestrian's Motoriin ja viime syksynä syntyneeseen Meadow Islandiin.
Kyseessä on Korhosen ja ainakin minulle ennestään tuntemattoman pianisti-laulaja Jenni Niemen muodostama duo. Yhtyettä on markkinoitu todellisena irtiottona Saran raskaasta synkistelystä, ja herra kertoo itsekin löytäneensä uuden yhteistyökumppanin avustuksella sisältään jotain aivan uutta.
Tämä on tavallaan totta, sillä ilmaisunsa puolesta Meadow Island ei voisi olla kauempana miehen pääbändistä. Särökitaravallit ovat vaihtuneet akustisen kitaran ja pianon näppäilyyn, rummut on painettu tausta-alalle ja laulukielenä toimii englanti.
Debyytin sanoitukset ovat peräisin Korhosen kynästä, kun taas sävellykset syntyivät yhteistyönä. Lopputuloksena on tunnelmaltaan tumma ja alakuloinen kiekko, jota leimaa tietty sisäänpäin kääntyneisyys. Heidän lauluissaan kuuluu selvästi Mark Laneganin ja Isobel Campbellin vaikutus, mutta samanlaista lämpöä tai elämänmakuista rosoisuutta tämä duo ei pysty vielä tässä vaiheessa tavoittamaan. Parhaimmillaan Meadow Island päästää kuitenkin ilmoille sellaisia äärimmäisen kauniita kappaleita kuten Wild One, Tower tai Niemen herkästi tulkitsemat My Constant ja The Healing Tree.
Levyn kuunteleminen kokonaisuutena on työlästä, sillä kaksikon melodramaattinen maalailu karkaa jossain vaiheessa käsistä. Musiikkiin ja itsensä ilmaisemiseen sen kautta tulee tietysti suhtautua vakavasti, mutta itkunsekaisen itsetutkiskelun vastapainona tulisi olla myös huumoria ja leikkimielisyyttä. Nämä elementit tuntuvat puuttuvan Meadow Islandin musiikista tyystin tai sitten ne on piilotettu todella huolellisesti.
Toivottavasti kaksikon seuraavalta levyltä löytyisi hieman enemmän iloa.