Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
08.06.2010 19:54
Tapiolan Kamarikuoro, Hannu Norjanen - Mitä tuosta, jos ma laulan, Leevi Madetojan teoksia sekakuorolle
TAPIOLAN KAMARIKUORO,
HANNU NORJANEN
Mitä tuosta, jos ma laulan, Leevi Madetojan teoksia sekakuorolle
Alba
L eevi Madetojan (1887-1947) nimi tuntuu osuvan ohjelmistoista jälleen tiheämmin silmiin, ja hyvä niin. Säveltäjän 1900-luvun alun suomalaisesta kansallisromantiikasta ja eurooppalaisista vaikutteista luoma synteesi liikauttaa mieliä edelleen. Tapiolan Kamarikuoron vasta julkaistua levyä kuunnellessa jää miettimään, millainen Madetojan menestyksestä olisi rakentunut, jos hänen verkostonsa olisivat olleet sellaiset kuin nykyisillä kuorosäveltäjillämme.
Hannu Norjasen johtama tasapainoinen laatukuoro on tehnyt arvokkaan työn taltioimalla puolet Madetojan sekakuorotuotannosta. Lähes parin vuoden äänitysurakka vuosina 2006 ja 2007 ja perusteellinen jälkituotanto tuo hienostuneen lajitelman kotikulutukseen ja edustuskäyttöön. Täyteläisesti aikuissävyinen, yhtenäinen sointi ja stemmojen rytminen ryhti viehättää.
Muhkeaan levyvihkoon on taiteilijatietojen lisäksi mahdutettu teosten pienimuotoiset, mutta napakat luonnehdinnat ja kunkin laulun historiatiedot kantaesityksiä myöten. Englanninkielinen käännös sanoista ja koko paketista edistää kansainvälistä jakelua.
Kokoelma antaa mahdollisuuden pohtia suomalaisen musiikkielämän luonnetta ja tasoa 1900-luvun alussa, jolloin kuorolaulu oli vahvasti kansallisten ideoiden työvälineenä. Levyn nimikappale Mitä tuosta, jos ma laulan ja raikkaan romanttinen Metsän kuninkaalle edustanevat näitä periaatteita puhtaimmillaan. Inkeriläisvaikutteista ammentava Kehtolaulu vuodelta 1917 on jo uusilla linjoilla.
Suomenkielisyyttä intomielisesti edistäessään Heikki Klemetti tuli tilaustensa reunaehdoilla ehkä vahingossa rajanneeksi Madetojan kansalliseen sarjaan. Latinankielinen Integer Vitae (Täysi elämä) ja De Profudis (Syvyydestä) sekä ruotsinkieliset En Blomma (Kukka haudalla) ja Julens budskap (Joulun sanoma) tuovat esiin Madetojan sävytaituruuden myös kielen soinnin hyödyntäjänä.
Kanteleella omaa musiikkiuraansa aloittaneelle monitaitoiselle Madetojalle pääsy Sibeliuksen oppiin - yhtenä harvoista - oli toiveiden täyttymys. Ihailu ei suistanut jäljittelyyn, vaan kannusti nuorta lahjakasta miestä hankkiutumaan ulkomaisille opintomatkoille muun muassa Pariisiin ja Wieniin. Kansanmusiikin tuntemuksen ohella perehtyneisyys musiikin historian tyyleihin kuuluu lähes kronologisesti etenevän levyn raidoilla tuon tuosta.
Tyylillisissä tuliaisissa riittää edelleen ihmeteltävää kuulijoille ja haastetta esittäjille. Kuu kalpea vuodelta 1912 käyttää rohkeita rinnakkaisia sointukulkuja ja Kevätunta vuodelta 1925 esittelee niiden rinnalla klusterin, vaikkakin vasta pienimuotoisina sävelkimppuina.
Kuoron sävelpuhtaus ja paneutuvat tulkinnat vapauttavat ihastelemaan Madetojan rohkeutta.
Moderneimpien vaikutteiden ja persoonallisimpien yhdistelmien kaltaisista keinoista tuli säveltäjien yleisempää käyttövaraa vasta puoli vuosisataa myöhemmin. Muun muassa laulussa Erkki-paimen vuodelta 1916 kelloimitaatio ampaisee sellaiseen soinnilliseen ulottuvuuteen, jonka vaikutusta voi aavistella Itämeren alueen musiikissa edelleenkin.
HELVI KANGAS