Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
03.04.2009 16:18
NEIL YOUNG - Fork in the Road
TEPPO KULMALA
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
NEIL YOUNG Fork in the Road
Reprise Records Ennen Neil Youngin arkistoboksia ilmestyvä levy kuuluu dynaamisuudessa samaan sarjaan kuin Rust Never Sleepsin (1978) tai Ragged Gloryn (1990) kaltaiset klassikot.
Hän tulee taas kuin höyryveturi, maanteiden rautahepo. Ruosteenväriset yöt ja aamunkuulaat timantit sulavat hypnoottiseen soundiin, jossa rujot kitarariffit, särmä, hillitön isku ja hauraana itkevä laulu kohtaavat toisensa.
Raivaajameininkiä muistuttava ote kävisi tuulettajaksi tai pioneeriksi monenlaisille rock-musiikin ajanjaksoille, mutta erityisesti levyä leimaa suoruus. Tehdään tahdottu. Syntyy tuore, karhea, vilpittömän oloinen teos. Täysipainoisuuden takeena se sisältää sinisen kauniit ja ilmavan melodiset jaksonsa.
Young soittaa Helsingissäkin nähdyn Electric Bandin kanssa. Taustan laulustemmat lisäävät ilmettä. Youngin huojuva ääni, syvän draaman ja pilkahtavan huumorin risteyksiä vainuava elekieli vaikuttaa.