Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
07.10.2011 19:27
Paha Kaksonen - Hekumania
SAMI VAINIO
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
PAHA KAKSONEN
Hekumania
Toisinaan kunnollisen perheenisän ja yhteiskunnan tukipylvään valtaa Paha Kaksonen. Isukki vaihtaa viikonlopuksi viihteelle tai karauttaa rokkivetimet yllään kohti kesäfestareita. Keski-ikäistyvästä miehestä kuoriutuu ikinuori kreisibailaaja, joka kaatokännissä vonkaa kaikkea liikkuvaa vuorenvarmana viehätysvoimastaan.
Jyväskyläläinen "stadionpunk" -bändi Paha Kaksonen repii kaiken riemun irti tästä suomalaisen miehen doppelgängerin hahmosta, jonka traagiset toilailut kuuluvat elävään kansanperinteeseen.
Kaksi edellistä albumia olivat kuin manserockia ylikierroksilla, mutta Hekumania huudattaa vielä raaempia ja raadollisempia sävyjä. Soundi kuulostaa entistä nopeammin ja spontaanimmin purkitetulta. Karjutut kertosäkeet eivät suotta ojentaudu kohti kuulijaa. Kulmikkaat sovitukset viittaavat Radiopuhelimiin ja jopa varhaiseen YUP:hen, mutta kaunomieltä Paha Kaksonen kaihtaa viimeiseen asti.
Mokomamaisesti melkein herkistyvä Kuin ulkona leijuisi lasinen illuusio rauhoittuu lopetukseksi kaiken kaahauksen jälkeen. Pientä piikkiä pitää sinnekin jättää. Jäätävän kyyninen kappale paljastaa taideangstin sellaisena kuin se pohjimmiltaan usein on: krapulaisena hourailuna.