Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
27.08.2010 19:01
SOLOMON BURKE - Nothing's Impossible
TEPPO KULMALA
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
SOLOMON BURKE
Nothing's Impossible
E1
Soulin suuren miehen Solomon Burken levy on tunnelmoiva, tasainen ja jousitaustoineen aika viihteellinen, mutta yhtä kaikki verratonta musiikkia kuunneltavaksi - missä tahansa. Gospelilla 1950-luvulla aloittanut ja monin yhteyksin, myös muun muassa countryn puolella tavattu Burke omaa ihailtavan taidon tuottaa hyvää mieltä. Hän on bluesin valoisa sektori, joka surullisin lyriikoinkin kuulostaa miltei siltä kuin kesäinen auringonlasku olisi muuttunut ääneksi. Laulaja ylistää myös yksityisissä emootioissa jotain laaja-alaisemmin yleistä, kauneutta elämässä.
Varsinaista särmää levyllä ei maukkaine puhaltajineenkaan ole. Burken tenhoa on juuri pehmeäsieluisuus. Hän on sanan varsinaisessa merkityksessä tulkki, lempeä julistaja. Erityismerkitystä tuo, että Burken pitkäaikainen haave luoda levy Memphisin legendoihin kuuluvan tuottaja Willie Mitchellin pajassa ehti toteutua. Mitchellin kuolema ennen albumin ilmestymistä antaa teokselle omanlaisen muistovärssyn sävyä. Mutta kun Burkella hengellinen elämännäkemys on aina läsnä, voi surun kokea myös uskontoon liittyvän valon ja jatkuvuuden näkökulmasta.