Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
13.08.2010 20:13
STING - Symphonicities
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
TEPPO KULMALA
STING
Symphonicities
Deutsche Grammophon/Universal
Helsingissä pian The Royal Philharmonic Concert Orchestran kanssa konsertoiva Sting on tehnyt musiikkia punkista jazziin. Uralle mahtuu kirkko- ja kehtolaulujakin. Orkesterisoittimille sovitettu kokoelma avaa komeaa ja välillä ylihienostuneen rajoilla keikkuvaa väylää lähestyä Stingin hittejä. Ensi kuulemalla ihastelee vaikkapa klarinetin tai oboen johtomotiiveja ja ihmettelee lennokkaan jousirockin pyörteitä. Levyä kuunnellessa tulee mieleen Stingin lausunto, jonka mukaan rock on kuollut hänelle rockina. Se mikä jää, on Stingin mielestä vain musiikki.
Juhlava albumi kiertää Stingin sävellysten ja tulkintojen akselilla. Ne ovat pääosa. Sinfonisuus ei lopulta lyö yhteensä yli, eikä vaikuta itsetarkoitukselta. Kaikelle soitannolliselle tapahtumiselle tuntuu riittävän merkitys. Albumi tekee lauluista teoksia, joita on hauska kuunnella yksi kerrallaan - kuin näyttelyssä. Stingin "näyttelykuvista" korvani kietoutuvat etenkin The Police -kauden kappaleisiin tai vuoden 1994 huippuihin kuuluvaan When We Dance.