Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
18.06.2010 16:44
Stringpurée Band - Fedja
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
MARKUS MATTLAR
STRINGPURÉE BAND
Fedja
Texicalli
Stringpurée Band ammentaa avoimesti 1970-luvun progen rikkaasta mutta vaikeasti uudistettavasta perinteestä. Rohkea teko, kun keskeinen soitin yhtyeessä on sähkökantele ja sillä on seuranaan vain basson ja rumpujen rytmiryhmä. Mutta Stringpurée Band onnistuu. Suhde perinteeseen on hedelmällinen ja lopputulos kuulostaa mainiolta.
Parin vuoden takaisen esikoisalbumin jälkeen bändin nimestä on pudotettu kanteletaituri Senni Eskelisen nimi pois ja sävellysvastuu on jaettu tasapuolisemmin. Myös hailakka äänimaisema on saanut lisää väriä. Osansa tähän lienee onnistuneella vierailijavalinnalla. Suomalaisen etnorockin suuren anarkistin Pentti Dassumin ilmaisu kun on mahdollisimman kaukana tasapaksusta.
Stringpurée Bandin musiikissa miellyttää erityisesti melodinen ja maanläheinen ote. Progen perintö kaikuu kauniissa sävelkuluissa ja biisirakenteissa, mutta ylitselyövä mahtipontisuus ja atonaaliset kokeilut on maltettu ohittaa.
Huippukohdaksi nousee Aino. Se on paitsi komea biisi, myös oiva esimerkki kulttuurin muuntumisesta. Tältä se nyt kuulostaa, kun nykypolvi soittaa kanteleella Ainoa.