Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
14.02.2010 17:59
Taiturien tulkintaa
HELVI KANGAS
MARKO YLÖNEN JA
ARTO SATUKANGAS
Chopin - Rahmaninov Sonatas for Cello & Piano
Alba Records
Kamarimusiikin voimakaksikko Marko Ylönen - Arto Satukangas huipensi viime kevättalvisen, ylistäviä arvioita keränneen konserttisarjansa Tampere-talon pieneen saliin sekä siellä toteutettuun taltiointiin.
Keskisuomalaisille kamarimusiikin ystäville annettiin vihiä levytyssuunnitelmasta Multian musiikkiyhdistyksen 40-vuotisjuhlinnan avanneessa konsertissa, jolla myös duon sarja käynnistyi. Tieto tulevasta cd:stä sai odottamaan julkaisua innolla.
Chopinin opus 65 eli Sonaatti pianolle ja sellolle g-molli sekä Rahmaninovin Sellosonaatti g-molli opus 19 oli valittu levyn sisällöksi. Onneksemme, koska nämä huimaa taituruutta, tulkinnallista rohkeutta ja kamarimusiikillista kypsyyttä vaativat teokset eivät kovin usein päädy sellistien ja pianistien hyppysiin.
Valmis levy ei todellakaan petä. Romantiikan hengessä syntyneet, monin tavoin suuret teokset puhuttelevat tuoreesti. Kokonaisuus on kiinnostava, eikä sonaattien sama pääsävellaji puuduta vähääkään.
Levyvihon tiivis, mutta antoisa teoskuvaus on mainio osviitta kuuntelulle. Antti Häyrynen taustoittaa rehevällä kielellä sävellysten syntyhistoriaa ja olemusta.
Duon tekninen briljanssi ja herkkävaistoinen muusikkous hyökyy kohti.
Tulkintojen vahva sisäistyneisyys valloittaa. Elävänä koetut, kohta vuoden takaiset musisoinnin juhlahetket palaavat mieleen. Tallenteelta välittyy sama inhimillisen läsnäolon tuntu - hetkellisyyden ja ikiaikaisuuden paradoksi. Joka sävel ja sävy tuntuu punnitulta ja musiikin kautta perustellulta.
Ylösen Matteo Goffriller -sello ja taitajan siitä houkuttamat jyhkeät ja herkät ulottuvuudet tekevät vaikutuksen cd:lle vangittuinakin. Arto Satukangas loihtii nykyaikaisesta Steinwaysta kymmenkunta ihmispolvea vanhemman soitinkumppanin kupeelle ihanteellista syvyyttä ja säihkettä. Miehekkäät toteutukset välttävät kaikenlaisen ylityöstön.
Chopinin tuberkuloosin kourissa säveltämä, viimeiseksi laajemmaksi teokseksi jäänyt sonaatti on tunteita vyöryttävä kokonaisuus.
Pianistisäveltäjän itselleen säveltämä osuus hyödyntää sielukkaasti soittimen tarjoamat tehot. Pianon tehtävä on johdatella ja kimmeltää, sellon kommentoida ja syventää dialogia, joka yltyy välillä kiihkeäksikin.
Rahmaninovin sonaatti kurottaa kaihossaan, kaipuussaan ja tunteiden myrskyssä vielä uskaltavampaan ulottuvuuteen. Soitinosuudet täydentävät toisiaan ja luovat vahvaa musiikillista draamaa, jonka tulkkeina Ylönen ja Satukangas eivät jätä mitään puolitiehen. Saumaton yhteistyö vie sanattomaksi. Ylösen täyteläistä legatoa ja mehevää sointia kuuntelee nautiskellen. Satukankaan ilmeikästä ja herkkää otetta ei voi olla ihastelematta.
Sonaattien lisäksi mukana on myös Rahmaninovin pakahduttavan kaunis Vokaliisi. Tulkinnassaan duo osuu sellaiseen suoneen, että Chopinin sonaatin hauraan Largon tai Rahmaninovin sonaatin unelmoivan johdannon ja leijuvan Allegron sitkaasti kuivin silmäkulmin sinnitellytkin antaa periksi. Kyynelvuo yllättää, kerta toisensa jälkeen.