Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
20.08.2010 16:53
The Future Roots - The Future Roots
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
MARKUS MATTLAR
THE FUTURE ROOTS
The Future Roots
Gigawatt
Viime vuosikymmenellä kaksi kiinnostavaa albumia julkaissut jyväskyläläistrio Elisabeth Underground on telakalla, mutta sooloprojektit voivat hyvin. Malla Malmivaara debytoi viime vuonna Belle Who -nimen alla, ja nyt on Henri Lindströmin The Future Rootsin vuoro tehdä samoin.
Omena ei ole pudonnut kauaksi puusta. The Future Rootsia voisi tosin kuvata eteeriseksi elektropopiksi pikemmin kuin trip hopiksi, mutta Elisabeth Undergroundista muistuttavat pehmeän utuinen soundimaailma ja kuiskaileva laulu. Paikoin musiikki on vaarassa vajota huomaamattomaksi taustaääneksi, mutta suurimman osan ajasta viehättävä kotikutoisuus, sovitusten kompromissittomuus ja ärhäkät sanoitukset pitävät mielenkiinnon yllä.
Sävellyksistä helpoimmin esille nousevat 1980-lukulaisen, melodisen konepopin jäljillä kulkevat Soon ja Pink Blood. Levyn kohokohdaksi nousee Fragments, jossa klassinen popmelodia on saanut seurakseen kokeellisen konetaustan ja brutaalin tekstin.
Tyylikäs ja omaehtoinen esikoinen, oli tämä nyt sitten soolouran alku tai kertakaikkinen projekti.