Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 01.04.2010 17:54

Jenni Vartiainen - Seili

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5

JENNI VARTIAINEN
Seili
Warner Music
J enni Vartiaisen toinen sooloalbumi Seili jatkaa vahvasti Ihmisten edessä -albumilla valittua linjaa. Levyllä liikutaan taitavasti poppaillen perimmäisten kysymysten äärellä. Sävyjä on laajaksi skaalaksi. Sisäänpäinkääntynyt eteerisyys, kevyt poppailu vakavia puhellen sekä dramaattinen jylinä sopivat hyvin samalle levylle.

Pianolla soitettu intro Koti sekä samassa maailmassa sanoin jatkava Seili aloittavat levyn synkästi mutta karismalla. Kappaleen nimi on poimittu Airistolta, Seilin saarelta Turun tuntumasta, ja raaka juoni sen historiasta; 1600-luvulta alkaen leprapotilaita lähetettiin Seiliin eristykseen ja seuraavalta vuosisadalta 1900-luvun puolelle siellä pidettiin mielisairaita. Kauniin Seilin sadat haudat ja Vartiainen muistuttavat siitä, että leprasairaat lähetettiin saarelle ruumisarkkulaudat mukanaan.

Single En haluu kuolla tänä yönä jatkaa samoissa sävyissä, mutta tanssibiitillä, elektronisemmalla ilmeellä ja niiden alleviivaamalla tahdonvoimalla.

Nettiin on puolestaan karkkimaisen kepeää ja livertävää tanssittavaa, kahdenkeskisistä hetkistä, jotka eron jälkeen löytyvät netistä. Näennäisen helppoa, niin netteilyyn sopii.

Missä muruseni on lataa taas draaman soundeja. Se on haikeaa hetkeä, johon mahtuu toiveikas odotus. Kuin hytisyttävä päivä, jona kevät ei vielä näy, mutta sen voi haistaa.

Tanssiherkkuun Duran Duran on aseteltu Jennin nimi. Se on harvinaista. Kertosäe kysyy: "Tältäkö se tuntuu kun löytää oikean?" Ja sitten: "Tätä tunnetta uutta ei pääse Jenni pakoon." Parisuhdejutuista Jenni ei haastatteluissa puhu, joten tässä uutta askaretta heille, jotka mylläsivät tulkintoja edellisestä albumista.

Minä ja hän on eteeristä ääntä vaihdellen kuulaalla ja kumealla taustalla. Kiittämätön puolestaan hieman tylsää latelua, mutta sopii kyllä paikalleen. Sillä sen jälkeen Eikö kukaan voi meitä pelastaa? hengittää ihanan vaivattomasti, olkoonkin, että sen sanoitus on jo kuluneesti ajankohtainen. Myös viimeisessä biisissä Halvalla on sama vika, vaikka tunnelma on soman hauras.

Seili on loistelias kokonaisuus, jolta ei kuitenkaan edellisen levyn Ihmisten edessä -hitin tapaan erotu yhtä nerokasta biisiä ylitse muiden. Vartiainen on laulajana mennyt askeleen eteenpäin. Tuottaja Jukka Immonenkaan ei ole hoitanut osaansa hullummin antaessaan elektronisuudelle lisää sijaa. Muutamissa kohdin runsaat kerrokset ovat tosin turhankin tuhdit, laulu joutuu kilpasille. Pääsanoittajina sekä Mariskalla että Teemu Brunilalla on selvästi paikkansa, Mariskalla synkissä ja Brunilalla kepeissä biiseissä.

Toinen ja kolmas kuuntelukerta todistavat samaa. Mieleen painuessaan Seili paranee, biiseistä löytyy lisää mihin tarttua ja kohtia joita odottaa. Sitä on myös helppo tanssia tungoksessa tai upota sen tummiin vesiin yksin. Ihmisen sisällä tapahtuvistahan se kertoo.

Seuraa meitä Facebookissa

Työpaikat