Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
22.08.2010 20:32
Lisää luonnetta Laajavuoreen
PETRI KAIKOSUO
JYVÄSKYLÄ ROCK
Lauantaina 21.8.2010.
Piecemakerin raskaahko rock ja The Vinylsin kevyentanssittava poprock lämmittelivät kohmeista, ja kenties myös hivenen kohmeloista yleisöä Reckless Loven glam metalille. Cheek avasi Suomi-rap -osaston ja Anna Puu oli ensimmäinen kolmesta naispopparista.
Lauantain odotetuimmat esiintyjät olivat 1990-luvun alun menestystään lämmittelevä rap-yhtye Raptori, suomalainen death metal-legenda Amorphis sekä kauneudestaan kuulu 2000-luvun poptähti Jenni Vartiainen.
Kun listaan lisää perjantain suosikit, Eppu Normaalin, Klamydian, Chisun ja Tarotin, alkaa resepti olla ilmeinen: jokaiselle jotain.
Jyväskylä Rockin tuottaja Arde Jokisen mukaan perjantai-ilta veti Laajavuoreen noin 3 500 kävijää ja lauantai hieman enemmän, noin 3 700 katsojaa.
Kantaaottavaa
Jyväskyläläisen hiphop-artisti Joni "Joniveli" Vanhasen kanssa esiintyneellä Palefacella oli bilemeininki, mutta tiukka poliittinen agenda. Hän omisti Anna Politkovskajalle laulun, jossa haukkui Venäjän pääministerin Vladimir Putinin idiootiksi, piikitteli Matti Vanhasta, lauloi laulun vaalirahakohusta ja vastusti NATO:a.
Negative soitti perussetin: vanhoista hiteistä suurimmat sekä uuden Neon-levyn iskevimpiä kappaleita. Coverina kuultiin Neil Youngin My my, hey hey. Teinitytöt rakastivat.
Mukana oli muovisia luurankoja, Elvis-lakana ja Guns'n Roses-lippu. Jonne Aaronilla on rocktähden aura ja bisnesmiehen vainu. Negative on perinnetietoinen ja touhuunsa ammattimaisesti suhtautuva yhtye, joka tähtää stadioneille.
Pari kolme hittiä
Soittoaika on yksi tunti ja tästä pidetään myös kiinni. Jos esiintyjällä on pari kolme hittiä, hän täyttää sen helposti. Irinalla ei ollut mitään vaikeuksia tanssittaa yleisöä tunnin vertaa.
Päivän hauskin yhtye Raptori soitti tarvittavat hitit Debi Gibsonista Oi beibiin, ja hoiti homman kotiin itseironialla. "Ennen oltiin pikkutyttömagneetteja ja myytiin platinaa / Nyt on harteillamme pölyä ja ajan patinaa.", lavalta sanailtiin.
Amorphis tyydytti mörinän tarpeen. Viimeinen esiintyjä Jenni Vartiainen onnistui pitämään yleisön otteessaan kovasta vesisateesta huolimatta. Pimeä ilta, hienot lavavalot ja Vartiaisen eteerinen liikehdintä loivat taustan kauniille poplauluille.
Illan pimeydessä saattoi kuulostella oloaan ja miettiä festivaalin tulevaisuutta. Järjestelyt ja palvelut pelaavat. Vessoja on tarpeeksi. Ruoka on hyvää. Liput eivät ole liian kalliita. Ohjelmisto on monipuolinen. Miksi silti jää jotenkin ontto olo?
Jyväskylä Rockissa ei ole sinänsä mitään suurempaa vikaa. Se on ihan kiva tapahtuma, mutta siinä ei ole mitään, mikä tekisi siitä erityisen, tärkeän, ja houkuttelisi tulemaan vaikka kauempaakin.
Jyväskylä Rock on tapahtumana perusvarma. Arvostan festivaalin tuontia Laajavuoreen ja soisin sen jatkuvan, ja vaikka kasvavankin, mutta toivoisin siihen enemmän luonnetta.