Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
13.07.2010 21:50
Madame Butterfly
SAVONLINNAN OOPPERAJUHLAT
MADAMA BUTTERFLY
Toinen esitys 9.7.2010
Helteen sijaan Olavinlinna pakahtui perjantai-iltana suuriin tunteisiin, kun juhlaorkesteri otti täydet sävyt irti Puccinin musiikista. Tunteikkaasta illasta ilman muuta kiitos Massimo Zanettille, joka johtatti taitavasti suuren orkesterin ja solistien välistä dialogia.
Myös Henry Akinan ohjaus nostaa esille päähenkilön traagisen tarinan. Kohtalon kovuutta Akina alleviivaa tekemällä Pinkertonista häikäilemättömän ihmispedon, jolle pieni ja hento neito on vain ohimenevä saalis.
Näyttämöllä ei tapahdu kovin paljon, mutta musiikin voimalla minimalistinen draamankuljetus toimii. Teos ei pysähdy eikä jää junnaamaan paikoilleen. Yleisölle suuria tunteita saadaan viestitetyksi yllättävänkin pienin konstein.
Myönnän, että yllätyin Butterflyn toimivasta otteesta. Vierastin ajatusta, miten Puccinin teos ylipäätään toimisi Olavinlinnassa enkä ole kovasti hehkutusta teoksen puolesta kuullut. Tunteiden syvyys tuotiin niin hyvin esille, että ilta oli koskettava. En joutunut kärsimään vioista ja puutteista, vaan sain aidosti liikuttua ja elää teoksen maailmaan.
Mina Yamazakin ylä-äänien puolesta jännitin alussa, mutten enää lopussa. Ei massiivinen äänitykki, mutta riittävän voimallinen suureen rooliin. Erityisesti Yamazakin kyky eläytyä suureen päärooliin, kykynsä välittää suuria tunteita, hänen luontainen kulttuurituntemuksensa ja kehon kielensä tekivät vaikutuksen.
Diminuendot ja pianissimot kulkivat kauniisti ja Zanetti huolehti orkestraation hillitsemisestä oivallisesti.
Andrea Care lauloi pakottomasti ja erityisesti Cynthia Hanna Suzukina sekä Mikael Babajanyan konsulina täydensivät hyvää solistikaartia, minkä ansiosta ilta oli musiikillisesti onnistunut. Draama kulki ja kosketti.
Butterfly ei ilmeisesti jatka lentoaan Savonlinnassa enää ensi kesänä.
Yamazakin lisäksi suuressa nimiroolissa esiintyy tänä kesänä myös Inna Loz.
JANNE MÄKINEN