Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
01.08.2008 15:50
The Rasmuksen matka läpi neljän maailman
Timo Isoaho
The Rasmuksen pääasiallinen biisintekijä Lauri Ylönen, 29, avaa jykevän oven ja pyytää astumaan sisään. Hiuskuontalonsa taas vaaleaksi värjännyt laulaja astelee keittiöön ja pyyhkäisee pöydältä enimmät muruset.
- Kelpaako kahvi? Mustana vai maidolla, muusikko kyselee.
Olemme Helsingin Sörnäisten kupeessa, helsinkiläisbändin omistamassa Dynasty Recordings -studiossa. Tilavan nauhoituskompleksin seinälle on kiinnitetty The Rasmuksen vuosien mittaan vastaanottamia arvolevyjä eri puolilta maapalloa. Seinämällä on kunnioitettavan paljon niin korkeutta kuin leveyttäkin.
- Toki lisääkin saa tulla, Lauri hymähtää.
Puoliksi vitsinä heitetty kommentti ei tietenkään ole pelkkää huumoria. The Rasmuksen pitkään valmisteltu seitsemäs studioalbumi Black Roses ilmestyy syyskuun puolivälissä ja levyn odotetaan tietenkin menestyvän erinomaisen hyvin. Ensimmäinen single Livin' In A World Without You on jo soinut radioasemilla ja Lauri kertoo kommenttien olleen erittäin kiittäviä.
- Varmaan yhdeksän kymmenestä palautteesta on ollut positiivista. Kyllähän se on lämmittänyt mieltä. Siis ihan oikeasti, meidän edellisestä Hide From The Sun
-studiolevystä on vierähtänyt jo kolme vuotta. Kun julkaisutauko venähtää tämän mittaiseksi niin ei sen jälkeen uskalla odottaa automaattisesti yhtään mitään.
Identiteetin hakemista
Kuluneen kolmen vuoden aikana The Rasmus on ehtinyt puntaroimaan myös aikaisempia tekemisiään. Tänä päivänä Lauri tarkastelee esimerkiksi Hide From The Sun
-albumia aavistuksen kriittisin korvin.
- Orkesterin identiteetti oli silloin vähän hukassa. The Rasmus on aina työstänyt uuden levyn tavallaan puhtaalta pöydältä, mutta Hide From The Sunin myötä seilattiin uudelleen Dead Letters -albumin nostamissa aalloissa. Hide From The Sun ei ole mikään surkea julkaisu, mutta siitä puuttuu yllättävyyttä ja samalla vähän sieluakin.
Tällaisen mielipiteen jälkeen ei tarvitse ihmetellä Black Rosesilla puhaltavia uusia tuulia.
- Tuoreen albumin työnimenä oli jossakin vaiheessa Death Pop. Sellainen fiilis meille syntyi musiikin kuumottavasta fiiliksestä sekä koneellisesta soundista. Black Rosesin äänimaailmahan on paljolti sellaista tummaa elektrorokkia.
Ylösen kuvailu osuu tietenkin nappiin - uudistunut The Rasmus kuulostaa aikaisempaa popimmalta, vaikka levyltä löytyy myös rouheaa kitarointia. Lauri mainitsee eräänä vertailukohtana brittilegenda Depeche Moden.
- Syntikka mielletään usein hirveän iloiseksi soittimeksi, mutta synalla on tehty myös paljon raskasta ja tummaa kamaa. Mietitään vaikka Marilyn Mansonia ja Nine Inch Nailsia.
Valmis selkäranka
Lähes täysin uudistuneen soundimaailman lisäksi The Rasmus hyödynsi albumin kokoamisvaiheessa erittäin mielenkiintoista ajattelumallia.
- Meidän kanssamme biisejä kirjoittanut tuottajalegenda Desmond Child antoi minulle kirjan ja vihjaisi, että luepa tuo läpi, kenties saat siitä jotakin ideoita. Opus oli sellainen elokuvakäsikirjoittajan aapinen. Se paljastaa monien leffojen draaman kaaren jakautuvan neljään osaan, jotka ovat "orpo", "seikkailija", "soturi" ja "marttyyri". Esimerkiksi Tähtien Sodan taustalta löytyy tämä ajatus, Luke Skywalkerin suhteen, Lauri kertoo.
- Albumilla kerrottu tarina syntyi periaatteessa tältä pohjalta. Biiseissä seikkailee kaksi tyyppiä ja kappaleet kertovat heidän elämästään. Levyn nimi taas tuli Ten Black Roses -kappaleesta, jossa ihmiset lähettävät toisilleen vahvasti symbolisia mustia ruusuja.
Myös musiikkityylit vaihtelevat tarinan oletetun rajuuden mukaan.
- Esimerkiksi "orpo-osuudesta" löytyy sellaista katkeraa meininkiä, varsinkin sanoituksista. Seikkailija-biiseissä taas on hieman sellaista unenomaista etsiskelyn tuntua. Sitten ratkaisu viimein löytyy ja tämän asian puolesta lähdetään taisteluun. Tämän rankemman osuuden jälkeen jatketaan vielä maalailevaan marttyyri-vaiheeseen ja sitten lopulta käykin huonosti, Ylönen kuvailee ja jatkaa:
- Oli mahtavaa löytää tuollainen valmis selkäranka, jonka ympärille musiikkia sitten ryhdyttiin säveltämään. Työskentely oli hyvin yksinkertaista; aamulla saatettiin miettiä, että "duunataanpa tänään soturi-biisi" ja sitten sellainen tehtiin.