Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
18.03.2010 18:01
Echoshift
Marko Ahonen
Realismi on pelimaailmassa yliarvostettua. Miksi ihmeessä pitäisi matkia tosielämää, kun ei ole pakko? Sonyn käsikonsoli PSP:n Echocrome jatko-osa on saanut jatko-osan nimeltään Echoshift. Kumpikin älypeli on laatua omassa sarjassaan, jota on vaikea määritellä.
Perusidea on yksinkertainen: ohjaa lähes tikku-ukon näköinen hahmo kentän loppuun määräajan puitteissa. Graafinen ulkoasu on yksinkertainen ja lähes mustavalkoinen. Näin selkeyden vuoksi.
Koska Echoshiftille ei löydy vastinetta todellisuudesta, sitä on vaikea kuvata sanoin. Matkan varrella on erilaisia pulmia ja esteitä, jotka selviävät pelkästään älyn avulla. Pelaaja voi manipuloida aikaa, jolloin hän pystyy käyttämään hyväkseen menneisyyden kentänläpäisy-yrityksiään.
Usein kyse on siitä, että palaajan on pakko olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Ensin hän ohjaa yhden ukon vaikkapa kytkimen ääreen ja toisen esteen viereen. Menneisyyden ukkeli painaa kytkintä, mikä taas avaa tien nykyisyyden pelihahmolle. Homma toimii käytännössä paremmin kuin selitettynä.
Echoshift ja Echocrome ovat kulttikamaa, joka ei hittilistoille nouse. Ne ovat oikeita löytöjä kaikille älypähkinäpelien ystäville.
Echoshift (testattu: PSP)