Procol Harum häikäisi
KEITELEJAZZ
PROCOL HARUM, YARDBIRDS, SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND
Äänekoskella 22.7.2010
Gary Brooker oli tällä kertaa parhaassa terässään, mikä takasi nautittavan illan Keiteleellä. Viime vuoden sairastuminen oli muisto vain ja Procol Harum soitti kuin parhaina päivinään. Äänekosken iltaan kaikuneet monet elegantit klassikot kuten Homburg, A Salty Dog, Conquistador ja Grand Hotel takasivat yleisön viihtyvyyden.
Brookerin fantastisen laulun ja pianonsoiton ohella parasta oli kokonaisuuden saumattomuus. Geoff Whitehorn (kitara), Josh Phillips (urut), Matt Pegg (basso) ja Geoff Dunn (rummut) ovat musisoineet Brookerin kanssa niin pitkään, että ote on muuttunut vuosien myötä yhä syvemmäksi. Tarkat sovitukset saavat aikaan omalla tavallaan sinfonisen yleisilmeen, jota soinnin hivelevyys vain korostaa. Procol Harumin soundi on ainutlaatuinen ja viime vuodesta sisuuntuneena yhtye soitti erikoispitkän setin, jossa erityisesti mietiskelevät balladit vetivät pisimmän korren. A Whiter Shade of Pale kaiutettiin esiin vasta toisena ylimääräisenä kellon ollessa jo pikkutunneilla.
Yardbirds oli 1960-luvun johtavia brittibändejä, jonka esiintyminen Michelangelo Antonionin hienossa elokuvassa Blow-Up (1966) jäi suoraan historian lehdille. Siinä laulaja Keith Relfin ja kitaristi Jeff Beckin johtama yhtye soitti klassikkoa The Train Kept a Rollin', ja Beck paiskoi aggressiivisesti kitaraansa pitkin lavaa.
Tällaista ei Keiteleellä koettu, sillä Beckhän soittaa Porissa ja alkuperäisestä Yardbirds-yhtyeestä ovat mukana enää komppikitaristi Chris Dreja ja rumpali Jim McCarty. Heidän ohellaan Äänekoskella soittivat laulaja ja harpisti Andy Mitchell, kitaristi Ben King ja basisti David Smale.
Vanhat Yardbirds-hitit kuten For Your Love ja Heart Full of Soul saivat vuoronsa, mutta hieman haaleina versioina. Energiaa bändistä kyllä löytyi ja varsinkin Ben King osoitti solistiset taitonsa Muddy Waters -vaikutteisessa musiikissa.
Heikki Silvennoinen (kitara) ja Pave Maijanen (laulu ja kitara) soittivat yhdessä basisti Janne Rajalan ja rumpali Jani Auvisen kanssa lähinnä perinteistä Cream-yhtyeen ohjelmistoa. Show huipentui White Room -klassikkoon, jonka keskellä Auvinen tempaisi rumpusoolon.
JARMO VALKOLA