Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
12.07.2010 22:35
Ruisrock 2010
Turku, Ruissalo 10.–11.7.2010.
Ruisrockin lauantain ja sunnuntain tarjonta oli tuttuun tyyliin sekoitus kaiken kansan suosikkeja ja pienemmän piirin salaisuuksia. Lauri Tähkän ja The Baseballsin puhkisoitettujen renkutuksien ohella indiepopparit kuten Midlake ja Belle & Sebastian esittelivät osaamistaan.
Don Huonojen paluu festarilavoille ei tapahtunut ongelmitta. Ensimmäiseksi biisiksi tarkoitettu monimutkainen Marionettikadulla jäi soittamatta intronauhan hyydyttyä heti alkuun. Onneksi liki täydellistä stemmalaulantaa kuultiin biiseissä kuten Hannu ja Kerttu, Päivä Kasbah-kukkulalla ja Sininen Yö.
Jo toista kertaa rivinsä uudelleen kasannut englantilainen The Specials oli täydellistä festivaalimusiikkia. Letkeä ska sopi loistavasti helteiseen lauantai-iltaan. Biiseistä suurelle osalle yleisöä ei tainnut olla tuttu kuin hitti A Message to You, Rudy, mutta se ei ilonpitoa haitannut.
Suomen vastine The Specialsille voisi olla JätkäJätkät. Bändin musiiikissa on tietysti vaikutteita laajemmalta alueelta, mutta asenteessa on paljon samaa. JätkäJätkistä on kehkeytynyt niin loistavasti toimiva kokoonpano, että Suomen parhaimman livebändin titteli voidaan Ruisrockin vedon perusteella sille myöntää. Lavalla nähtiin vierailemassa myös PMMP:n Paula ja Mira laulamassa mustalaispunk-versiota Matkalaulustaan.
Sunnuntaina alkoi olla jo liiankin kuuma. 30 asteen helle oli liikaa jopa Mokoman faneille, jotka eivät jaksaneet riehua tuttuun tyyliin. Bändi itsessään soitti takuuvarman ja hyväntuulisen keikan.
Yhdysvaltalainen Anti-Flag oli korni. Maailmanparannuspunkia on tehty paljon paremminkin ja bändin saarnaaminen vaikutti lähinnä väsyneeltä. Paljon parempaa festarifiilistä tarjoili irlantilaispunkia soittava Flogging Molly. Bändi esiintyy Suomessa melkein joka kesä, mutta aina se onnistuu viihdyttämään. Rantalavan edusta muuttui pölypilveksi ihmisten intoutuessa tanssimaan hiekkarannalla.
Paviljonkilavalla soittanut Midlake sopisi tietysti paremmin intiimille esiintymislavalle kuin auringonpaisteeseen. Silti bändi onnistui luomaan hartaan tunnelman hauraalla folkahtavalla musiikillaan. Lavalla oli parhaimmillaan neljä kitaristia ja moniääniset stemmalaulut osuivat täysin kohdilleen.
AKI LEHTI