Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu
05.02.2009 21:49
Soitannossa luonnollisuuden tuntua
KONSERTIT
JYVÄSKYLÄ SINFONIA
Luonnollinen kosketus
Teatteritalossa 4.2.2009
Tasapainoisuus ja luonnollisuus ovat adjektiiveina omiaan kuvaamaan Jyväskylä Sinfonian keskiviikkoisen konsertin tunnelmaa ja sisältöä, mikä oli ennakoitu jo konsertin otsikoinnissakin. Kapellimestari Martin Fischer-Dieskau sai orkesterista esiin ulottuvuuksia ja kerroksia, joiden kautta kunkin teoksen omin luonne pääsi mielekkäällä tavalla esiin.
Adrian Popin Triptic tavoitti moderneista elementeistään huolimatta dramatiikkaa ja intensiteettiä kuin ylväinkin kansanmusiikin tai romantiikanajan teos. Lyömäsoittimien näkyvä ja monipuolinen esiintyminen lisäsi osaltaan teoksen vivahteikkuutta ja voimaa.
Ohjelmiston konserttopaikalle oli valittu Ludvig van Beethovenin Pianokonsertto nro 2 B-duuri. Laura Mikkola lunasti paikkansa solistin roolissa ensi sävelistään lähtien. Solistin taituruus ei kaipaakaan edes vähintään jotakin kritiikinpoikasta löytävän musiikkiarvioijan kyseenalaistuksia.
Ammattimaisuus, itsevarmuus ja esiintymisen jouhevuus olivat eittämättä kansainvälisesti esiintyvältä taiteilijalta odotettavalla tasolla. Mikkola jakoi tulkinnallisen ja työn laadullisen käsityksensä pitkälti myös vierailevan kapellimestarin kanssa.
Sinfoniaosuudessa kapellimestarin kyvykkyys vakuutti kuulijan lopullisesti. Fischer-Dieskau salli Jyväskylä Sinfonian kulkea Robert Schumannin Sinfonian nro 2 C-duurin jokaisen tahdin läpi omilla ehdoillaan, omia vahvuuksiaan ja näkemystään painottaen. Erityisesti tapahtumarikkaassa ensimmäisessä osassa Fischer-Dieskau onnistui innostamaan orkesterin teoksen sallimissa rajoissa äärimmilleen.
Konserttikokonaisuus yksinkertaisesti toimi niin ohjelmistoltaan kuin tulkinnoiltaankin. Luonnollinen kosketus -konsertti on hyvä esimerkki siitä, miten voidaan luoda onnistunut kokonaisuus vähäeleisesti, helponnäköisesti, taidokkaasti - luonnollisesti.
ELINA LILLSTRANG