Jarkko Tontti - Jacasser

A A
26.8.2009 21:50

JARKKO TONTTI

Jacasser

Otava 2009, 71 s.

Esikoisteoksessaan Vuosikirja (Otava 2006) Jarkko Tontti esitteli erilaisiin historiallisiin tilanteisiin ajautuneen ironisen fiktio-olentonsa, elämää ja maailmoita suruttoman ironisesti kommentoivan Jacasser-hahmonsa, hassun "lörpöttetelijän" (ransk.).

J:n kohtalona on syöksyä eri aikakausien konflikteihin subjektiivisella tasolla, ottaa vastaan kielipelien ja merkitysten kylpy ja hämmennys, muotoilla sitä mieleisekseen. J. lukee maailmaa kuin tekstiä. Hän on siihen oppinut, opetettu.

Toisessa runokokoelmassaan Jacasser on nostettu kirjan nimihenkilöksi. Arvovaltaisella J:llä on lapsuus, nuoruus, miehuus. Mutta hänen toimialansa ovat historialliset tarinat, valtiolliset ja yksityiset, historian lastut lainehilla, sattumat muualla kuin kastikkeessa.

Presidentti Kekkosen 1970-luku näyttäytyy Jacasserille hänen kolmessa lapsuuden muistossaan. Silloinen Suomi oli kuin "pyöreä avaruusasema", seesteinen, turvallinen ja lämmin vatsa, kuin omista kilteistä hirviöistään hyvää huoltapitävä kohtu. Elettiin valmiissa maailmassa ja edistyksen sylissä.

Jacasser on runoilijalle eräänlainen metodinen esitystapa rinnastaa ja suhteuttaa eri aikatasoja ja asioiden tiloja, historioita, yksityistä ja yleistä kokemusta - ei kenenkään maata.

Tontti venyttää runoissaan ajan ja tilan käsitteitä, tekee tilasta aikaa, ja päin vastoin. Runojen kerronnallinen epälooginen jatkumo kumoaa metaforan yksinvallan ja runokuvan pysähtyneisyydeen - "staattisen puutarhan" idean (Paavo Haavikko).

Jacasser on hyvin monitasoinen kirja, ylenmääräisessä ironisessa kuivakkuudessaan paikoin näännyttävä. Mutta tässä piileekin tarkoitus, ehkä jotakin salakavalan lahjakasta.

HANNU WAARALA

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia