Jukka Laajarinne - Muumit ja olemisen arvoitus

A A
1.9.2009 21:54
Kuva: Tove Jansson

JORMA TUOMI-NIKULA

JUKKA LAAJARINNE
Muumit ja olemisen arvoitus
Kuvitettu Tove Janssonin piirroksin. Atena 2009, 238 s.
Kirjailija ja entinen filosofian opettaja Jukka Laajarinne on sitkeä sissi.

Hänen mielestään Tove Janssonin Muumi-kirjat ovat pullollaan filosofisia oivalluksia, vaikka kirjailija itse kielsi koko asian.

"Minulla ei ole tendenssejä eikä ainakaan filosofiaa", Jansson ilmoitti. Kun Jansson ei enää ole kieltämässä, hänen kirjojensa sankarit saavat luvan esiintyä eksistentialismin näytekappaleina.

Tuijottava hylätty

Kirjansa esipuheessa Laajarinne ihmettelee, mitä yhteistä on Muumien sankareilla ja sellaisilla ajattelijoilla kuin Sartre, Heidegger ja Kierkegaard. "Lähde mukaan tutkimusmatkalle. Jos uskallat", uhittelee Laajarinne.

Lause taisi olla pelkkää mainosta. Kyllä kirjan uskaltaa lukea kuka tahansa, ei siellä mitään vaarallista ole. Edes Muumi-kirjojen salaperäisin ja pelottavin hahmo, tuijottava Mörkö, ei filosofialla kuorrutettunakaan aiheuta ahdistusta.

Filosofien avulla Mörköön saadaan uusia näkökulmia. Jukka Laajarinne toteaa, että Mörön tuomitsivat kohtaloonsa Muumiperheen jäsenet ystävineen. Möröstä tuli paha, koska muut pitivät häntä sellaisena.

Tämän ajattelun mukaan meissä kaikissa on ripaus Mörköä, sillä kukapa meitä täydellisinä pitäisi. Sielun tummien syvyyksien mittailijat saavat Jukka Laajarinteen Mörkö-pohdiskeluista uutta ajateltavaa:

"Mörön hahmo on kovin traaginen ja surullinen. Yksinäisyyteen hylättynä hän on kylmennyt, hänestä on tullut epäinhimillinen, kammottava olento. Vai onko hänet hylätty siksi, että hän on niin epäinhimillinen ja kylmä?"

Filosofin kompastelua

Filosofia ei tosiaan ole helppo tiede. Kun jostain asiasta saadaan muotoilluksi johtopäätös, tulee toinen lause ja kumoaa sen, tai ainakin asettaa sen kyseenalaiseksi.

Kun tällaisia asioita yritetään muotoilla tekstiksi, lopputulos on väkisin hiukkasen kompasteleva ja nuljuva. Vähän kuin yrittäisi kävellä kovapohjaisilla kengillä pyöreillä katukivillä.

Se, joka tuntee Kierkegaardinsa ja Sartrensa luita ja ytimiä myöten, saa Muumi-analyyseistä ehkä paljonkin irti. Tällainen vähemmän tieteellinen lukija toki nauttii monista oivalluksentyngistä, mutta suuret linjat katoavat utuiseen hämäryyteen.

Vähän kuin Muumi-kirjojen Hattivatit, nuo oudot, sähköiset olennot, jotka purjehtivat pienissä veneissään äänettöminä ikuisuuden valtamerellä kohti tuntematonta.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia