Kjell Westö - Älä käy yöhön yksin

A A
16.9.2009 21:05

HANNU WAARALA

KJELL WESTÖ
Älä käy yöhön yksin
Suom. Kaarina Huttunen. Otava 2009, 604 s.
Kirjailija Kjell Westön (s.1961) menneitä vuosikymmeniä peilaavien helsinkiläisromaanien sarja päättyy laajaan opukseen, 1940-luvulta nykyhetkeen ulottuvaan panoraamaan Älä käy yöhön yksin.

Romaani on henkilö- ja ajankuvana monitasoinen sommitelma, hieman haikean nostalginenkin kuvaus eri sukupolvista ja yhteiskuntaluokista, ystävyydestä, unelmista ja niiden katoamisesta.

Aluksi liikutaan Helsingin Kalliossa ja Punavuoressa, sitten siirrytään johonkin kuvittelliseen lähiöön ja palataan taas kantakaupunkiin. Välillä vieraillaan Ruotsin puolellakin.

Tärkeässä roolissa on jälleen itse kaupunki, Helsinki ja sen muuttuvat miljööt, kantakaupunki ja nopeasti synnytetyt lähiöt. Kaupungin hengitys ja sen vaihtuva ilmapiiri.

Aikaa ja miljöötä vasten piirtyvät kolmen 60-lukulaisen ihmisen kohtalot: herkän hippinuoren Arielin, kauniin ja yläluokkaisen Adrianan ja voimakkaan Kallion kundin Joukon henkilökuvat risteytyvät ja eriytyvät. Heidän erilaiset kohtalonsa ovat lopulta kuin tähtiin kirjoitetut. Ne pohjustavat seuraavien sukupolvien tarinoita.

Hiipuvat unelmat

Ajan hammasta ja sen työskentelyä kuvataan Westön romaanissa ytimekkäästi. "Aika jättää paljon nopeammin kuin luulisikaan", toteaa eräs romaanin henkilöistä.

Tämä onkin laajan romaanin varsinainen teema, ajan hampaan työskentely. Miten aika määrittää ihmistä ja hänen kohtaloaan, miten sukupolvien ketju kulkee ajassa, usein nopeasti ja suoraviivaisesti kuin Pendoliino-juna.

Ihmisen laatu ja hänen kätketty olemuksensa paljastuu hänen unelmiensa kautta. Nuoruus on unelmien ja itseilmaisun aikaa. Siksi sillä on keskeinen merkitys Westön romaanissa. Rock-musiikin eri vaiheet ja muodit, nostalginen kosketus omasta nuoruuden ajasta, on kiinteä osa Westön herättelemää muistojen labyrinttia.

Ironisesti Westön romaanin keskeisin hahmo, kirjailija-toimittaja Frank Loman, joka selvittelee oman menneisyytensä haamuja, kertoo kriitikkojen luonnehtineen hänen omaa kaunokirjallista laatuaan "seismografiseksi".

Tämä sopii erinomaisesti myös Westön romaanin laatuun. Westön romaani on välähdyksiä ja värähdyksiä ajassa ja miljöössä, menneiden hetkien nostalgista kaikuluotausta.

Romaanin nimi tulee erään unohdetun laulun sanoista, jonka romaanin keskeinen hahmo, originelli Ariel, on nuoruudessaan väsännyt. Laulun edustama muisto on kuin koko kirjan läpi kulkeva nostalginen omantunnon ääni.

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia