Luokkakokous

A A
22.9.2007 18:37

JARKKO TONTTI
Luokkakokous
Otava 2007. 252 s.

Älä tee niinkuin minä vaan niinkuin minä sanon. Näin vanhemmat opettavat lapsiaan. Jarkko Tontin ensimmäisessä romaanissa Luokkakokous viesti on mennyt perille.

Seitsemänkymmenluvun Tampereella lapsuutensa viettäneet, nykypäivän kolmikymppiset kiilaavat kohti parempaa: keskiluokan kasvatti Matias tekee historian väitöskirjaa ja haluaa älylliseen eliittiin, duunariperheen poika Toni pelaa häikäilemättömästi uraa it-bisneksessä. Heidän yhteinen rakkaus on alfa-naaras Emmi, lääkäri ja kunnallispoliitikko, joka pyrkyröi luontaisella lahjakkuudellaan sosiaalisen hierarkian huipulle.

Alimmasta kastista tuleva Toni purnaa: "Miksi toiset saavat alusta alkaen paremmat kortit käteensä? Miksei sitä tasata, silloin ihmiset todella punnittaisiin, kenestä on mihinkin". Tämä on yksi tulokulma Tontin kirjaan: Luokkakokouson erilaisten yhteiskuntaluokkien kokous, tai pikemminkin luokkataistelua. Kerronnassa piisaa tasoja, sillä yhtä hyvin romaania voi lukea viihteellisenä kolmiodraamana tai yhden sukupolven tilintekona.

Kertomuksessa lukioystävät Matias, Toni ja Emmi järjestävät luokkakokousta vuoden 1992 ylioppilastovereilleen Tampereelle. Kertojaääninä vuorottelevat Matias ja Toni. Emmi jää harmittavasti taustatoimijaksi, kaverusten unelmien naiseksi.

Matias ja Toni edustavat vastakappaleita, henkeä ja materiaa. Matias tukeutuu humanismin henkeen ja etsii juuriaan. Kovaluontoinen ja tunnekylmä Toni puolestaan pakenee juuriaan. Häntä ei pysäytä edes vakava sairaus. Molempia yhdistää keskiluokan kammo, halu lentää lopullisesti pois alkukodeistaan.

Jarkko Tontti tuntee ilmeisen hyvin maailman, josta kertoo. Jutuissa on uskottavuutta ja silmää yksityiskohdille, vaikka juppikulttuurin kuvaus äityy rasittavan kliseiseksi: "bisnes on tappamisen sijaistoiminto".

Kirjailija kuorruttaa hahmoihin syvyyttä toistoon saakka, vaikka heidän perusluonteensa käy nopeasti selväksi. Tonin tylyt fraasit, kuten "retroilu ei johda fucking minnekään", paljastavat paljon puhujastaan.

Kaiken vatkaamisen keskellä päähenkilötkin ymmärtävät huutaa elämäänsä jonkinlaista "halkeamaa". Ja tuleehan se: juonen loppumuljautus on tehokas laukaus.

RISTO LÖF

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia