Pirkko Koskenkylä - Swanien isä. Pekka Koskenkylän elämä aallonharjalla

A A
6.1.2010 00:01

JORMA TUOMI-NIKULA

PIRKKO KOSKENKYLÄ
Swanien isä. Pekka Koskenkylän elämä aallonharjalla.
Tammi 2009, 177 s.
Kauniit, nopeat, laadukkaat ja kalliit Swan-purjeveneet merkitsivät Suomen maineelle kuusikymmenluvulla samaa kuin Nokia nykyään. Swanit veivät kokat kohisten maailmalle ilosanomaa suomalaisesta laadusta ja osaamisesta.

Swan-veneiden valmistajan, Pohjanmaalla vieläkin toimivan Nautorin perustaja ja ensimmäinen johtaja Pekka Koskenkylä on jäänyt komeiden veneidensä varjoon. Onkin korkea aika kertoa, millainen mies pani saviselle pellolle pystyyn tehtaan, jonka tuotteita maailman raharikkaat jonottivat.

Koskenkylällä kävi hyvä tuuri. Hän halusi perustaa yrityksen ja rakentaa itselleen purjeveneen. Kun vene tuli valmiiksi, hän myi sen ja aloitti toisen. Siitä kaikki lähti. "Ajattelin, että veneenrakentamisella näköjään hankkii helposti rahaa", mies muistelee.

Aloittaessaan veneiden sarjavalmistuksen Koskenkylä ei oikeastaan tiennyt juuri mitään hienoista purjeveneistä sen enempää kuin liike-elämästäkään. Niinpä hän otti yhteyttä ajan parhaaseen veneensuunnittelijaan, amerikkalaiseen Sparkman & Stephensiin. Sieltä tulivat veneopit ja myynnistä huolehti mies itse tekemällä ympäripyöreitä päiviä.

Venebisneksen päästyä kunnolla vauhtiin tulipalo tuhosi Nautorin tehtaan. Velkojat juoksivat tukka suorana apajille ja Koskenkylän oli myytävä firmansa.

Koskenkylä jäi vähäksi aikaa tehtaan johtoon, mutta muutti sitten pysyvästi ulkomaille. Eipä aikaakaan, kun hänen perustamansa tehdas alkoi tuottaa luksusveneitä Thaimaassa.

Mies rakensi veneen myös itselleen ja seilasi sillä peräti seitsemän vuoden ajan maailman meriä. Eläkeikään tultuaan hän vielä rakensi perheelleen ison talon Ranskaan.

Monitaitoisen miehen elämäkerran kirjoitti hänen vaimonsa. Niinpä tekstissä ja kuvituksessakin on hiukan perhealbumin sävyä. Kun Koskenkylä kerran rakensi maailman hienoimpia veneitä, olisi niistä kaivannut enemmänkin tietoa ja kuvia. Mutta hyvä näinkin.

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia