Sattumuksia Brooklynissa - Paul Auster

A A
14.8.2008 21:21

Ranskassa Paul Austeria pide-tään Amerikan parhaimpana nykykirjailijana. Siitäkin huoli-matta, että hän on erittäin suosittu myös suuren lukija-kunnan piirissä.

PAUL AUSTER

Sattumuksia Brooklynissa

Suom. Erkki Jukarainen.

Tammi 2008, 363 s.

Paul Austerin aikalaisromaanissa Sattumuksia Brooklynissa (The Brooklyn Follies, 2005) eletään vuotta 2000 ja ollaan pelottavan syyskuun 11. päivän 2001 kynnyksellä. Siitä muodostuu kansakunnan kannalta käänteentekevä päivämäärä, jonka jälkeen amerikkalaiset joutuvat määrittelemään identiteettinsä uudelleen.

Austerin romaanin liberaalissa sammakkoperspektiivissä tämä merkitsee, vastavoimana uuskonservatiivisuudelle ja materialismille, yhteisöllisten arvojen elvyttämistä. Vain tarinankertomisen ja inhimillisen verkostoitumisen merkityksessä ihmisestä voi tulla kokonainen oman elämänsä subjekti, osa moniarvoista yhteisöä. Austerin visio Amerikasta on siis päinvastainen kuin se, jota presidentti George W. Bush manaa esiin ennakkoluuloja lietsomalla.

Romaanissa etsitään juuri tätä amerikkalaisen unelman ydintä, kadotettua ideaoppia Nathaniel Hawthornen, Edgar Allan Poen ja Thoreaun hengessä.

Ihmisten kokemat ja kertomat tarinat jäsentävät kaoottista ja sattumanvaraista maailmaa ymmärrettävämmäksi. Siksi Austerin romaanin kertoja, syntymäseudulleen New Yorkin Brooklyniin palaava 60-vuotias henkivakuutusasiamies Nathan Glass, päättää ennen kuolemaansa toteuttaa vielä yhden projektin. Hän alkaa kirjoittaa tragikoomista omien töppäystensä ja munauksiensa historiaa, otsakkeella "Ihmiselämän mielettömyyden kirja".

Vertauskuvallisella tasolla on kyse elämästä yleensä, elämän oikullisuudesta ja sattumanvaraisuudesta, kaikkien ihmisten yhteisestä elämästä. Tuttu teema Austerin aikaisemmistakin kirjoista.

Tarinoiden lohtu

Glassin kirjoitusprojekti etenee, mutta suunniteltu käsikirjoitus muuttuu koko ajan oikullisten sattumusten johdosta. Monenkirjavien ja monikulttuuristen ihmisten kohtaamisissa Nathan Glass vahvistaa runoilija John Donnen havainnon: "Ihminen ei ole saari."

Sisarenpoika Tom Wood, taidekauppias Harry Brightman, 9-vuotias sukulaistyttö Lucy ja lukemattomat muut romaanin ihmiset, ovat maamerkkejä tai majakoita Nathan Glassin elämässä. Siten hänen projektinsa laajenee ja syvenee.

Tarinat ovat seismografeja yhteisön ja yksilön tilasta, moraalista ja sisäisestä arvokkuudesta. Siksi Austerin kirjalla on myös moraalista painoarvoa.

Franz Kafkan mielestä hyvin kerrottu tarina avaa lohdullisen perspektiivin maailmaan ja ihmiselämään. Tarina voi antaa kuulijalleen tuoretta näkökulmaa, jota ilman olemassaolo olisi yksiulotteisen sietämätöntä.

Viimeisenä elinvuotenaan, ollessaan jo keuhkotaudin runtelema, Kafka kohtasi berliiniläisessä puistossa pikkutytön, joka itki kadonnutta nukkeansa. Kafka kertoi tytölle nuken kohtalosta tarinan, joka lohdutti suunnattomasti. Kafka ei tiennyt parempaa funktiota tarinankertomiselle.

Ranskassa Paul Austeria pidetään Amerikan parhaimpana nykykirjailijana. Siitäkin huolimatta, että hän on erittäin suosittu myös suuren lukijakunnan piirissä.

HANNU WAARALA

Ulkomainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia