Taivaalta pudonnut eläintarha – Pasi Ilmari Jääskeläinen

A A
15.2.2008 20:31

PASI ILMARI JÄÄSKELÄINEN Taivaalta pudonnut eläintarha Atena 2008, 414 s.

Heti kättelyssä on todettava, että jyväskyläläisen opettajan ja kirjailijan, Pasi Ilmari Jääskeläisen (s. 1966), kertomuksien toinen tuleminen kustantaja Atenan toimesta on erittäin onnistunut ja suorastaan siunauksellinen ratkaisu. Suomessa ei ole ollut eikä ole montaa niin sanottua mielikuvitusproosan taitajaa, jotka kykenevät näin intensiiviseen, mielikuvitusta kiihottavaan kerrontaan kuin Jääskeläinen.

Mieleen tulee nopeasti itselleni läheinen, edesmennyt kirjailija Juhani Peltonen, Vedenalaisen melodian (1965) ja Valaan merkkien (1973) loistava tyylitaituri - humoristi, romantikko, lyyrillisten ja koomillisten tilanteiden ja kielikuvien rakentaja ja syvä melankoolikko.

Maailmalta, anglosaksiselta puolelta kirjailijat Roald Dahl, Ray Bradbury ja Kurt Vonnegut ovat kaikki kirjallisia aikamatkailijoita, vaihtoehtoisten todellisuuksien etsijöitä ja kuvaajia. Kertomuksen, novellin, kirjoittajana Jääskeläinen kuuluu ilmiselvästi fantastikkoihin, Borgesin-Calvinon koulukunnan yltäkylläiseen perinteeseen, missä mielikuvittelu ja kerronnan yllätyksellisyys edustavat aina sisäisen maailman tarkkaa havainnointia ja realismin fantastista uusmäärittelyä.

Fantasianovelli on ytimekkäimmillään rinnakkaisten maailmojen ja vaihtoehtoisten todellisuuksien luomista ja tutkimista. Kuitenkin aina sillä varauksella, että tarinalla täytyy olla emotionaalisessa mielessä aito psykologinen vastine ja kaikupohja aidoissa elämäntilanteissa.

Huikaisevin esimerkki tästä on Jääskeläisen kokoelman "borgesilaisin" novelli, Oi niitä aikoja - elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa - hulvaton kertomus viikonpäivien mystiikasta ja intohimoisesta rakkaudesta.

Jääskeläisenkin kirjoittamissa mielikuvitustarinoissa on uskomattomia ja surrealistisia käänteitä. Niiden tausta on usein lapsuuden elämyksissä, kuten esimerkiksi niminovellissa Taivaalta pudonnut eläintarha, missä oivallisesti kuvataan "isän hiljaisuutta" lapsen näkökulmasta. "...on vaikea olla huoleton pikku perhonen, kun lähistöllä kyyhöttää maailman murheellisin norsu."

Kertomusten näennäisellä uskomattomuudella ei ole enää väliä, jos kertojan taidot ja kyvyt riittävät vakuuttamaan lukijan näiden maailmojen olemassaolosta ja elävyydestä; viime kädessä lukijan elämyksien omassa todellisuudessa. Tällainen harvinainen kyky Jääskeläisellä kirjailijana on, eikä näin ollen ole mikään ihme, että häntä on jo käännetty myös muille kielille.

Ja mitä tämä kaikki suvereenius puolestaan vaatii? Se vaatii kertojalta lukijan viettelemistä, silmänkääntöä ja hyvin kauniita valheita. Ominaisuuksia, joita kotimaisessa kirjallisuudessamme ei ole liiemmälti ollut. Näin ollen Jääskeläisen kertomuskokoelma on enemmän kuin tervetullut, ja merkityksellinen asia koko uuden kotimaisen proosan kehityksen kannalta.

HANNU WAARALA

Kotimainen kaunokirjallisuus

Kommentoi artikkelia