Tornionjärvi Rajalla – Amerikkalainen yö ja muita runoja

A A
23.1.2008 19:59 Jouni Tossavainen

OLAVI JAMA Tornionjärvi Rajalla 2007. MIKKO MYLLYLAHTI Amerikkalainen yö ja muita runoja Savukeidas 2007.

Kirjailija Olavi Jama syntyi 55 vuotta sitten Ylitorniossa ja runoilija Mikko Myllylahti Torniossa 27 vuotta sitten. Nyt molemmat Tornionlaakson runoilijat asuvat Helsingissä.

Vanhempi runoilija on julkaissut kolme kokoelmaa, nuorempi kaksi. Vanhemman esikoista, Turvakirjaa (1989), tuskin muistetaan, nuoremman Autojen kuumat moottorit kotiinpaluun jälkeen oli Helsingin Sanomien esikoisehdokkaana 2003.

Jos vanhemman kirjailijan Tornionjärven takaa kurkkii Lars Levi Laestadius, niin nuoremman säkeissä kaikuu sama romantikko Arto Melleri kuin esikoisessa.

Jos Jaman esikoinen oli puhtaan modernistista 1960-luvun runoa, niin nyt Tornion seudun murre saa kielen maistumaan samalla tapaa mutta tiiviimmin kuin esimerkiksi kokkolalaisen Jusa Peltoniemen runoissa.

Tornionjärven päättää omakuva, joka Jaman mukaan on "juurille menemistä". Kun Jama menee juurilleen pohjois-etelä-suunnassa, niin Myllylahti liikkuu ilman juuria länsi-itä-suunnassa.

"Pöydällä on kaksi kiveä. Toinen on löytynyt / tunturin rinteeltä Tornionjärven rannalta. / Toisen otin reppuuni vanhasta kaupungista / Jerusalemista", kirjoittaa Jama.

"Amerikkaa ei ole olemassa", sanoo Myllylahti esikoisensa lopuksi, ja toinen teos on nimitetty Amerikkalaiseksi yöksi. Se on siis olematon yö.

Yhtä olemattomaksi tai juurettomaksi kokevat itsensä myös runojen torniolaiset ja kaupunkilaiset minät moottoreiden maailmassa. Esikoisessa viljelty ruoste, metallin veri, pulppuaa toisessa kokoelmassa joeksi asti.

Jama laajentaa ansiokkaasti reviiriään sekä syvyys- että herkkyyssuunnassa, ja Myllahden teoksessa on sekä uusia että vanhoja loimia.

Uutta ovat alkupuolen jopa haikumaiset säkeet, kuten "Hiekka leijuu tuulessa. / Elämä hidas ja arvoituksellinen: / juoda sadetta, odottaa." Vanhaa Myllylahtea on lopun nimiosasto, joka rullaa esikoisen tapaan ruosteen ja romaantiikan hirressä.

Kun Pentti Saarikosken Hämärän tanssit pysähtyy säkeisiin "roskapöntön luokse / ja näkevät jälleen tähdet", niin Amerikkalainen yö loppuu aavikolla katuojaan hämmästelemäään Ranskan lippua tai Kieslowskin elokuvia: "tyhjien tölkkien keskelle / Sieltä näen valkoisen / sinisen / ja punaisen / tämän pyhän riettauden".

JOUNI TOSSAVAINEN

Runous

Kommentoi artikkelia