Valitut runot

A A
6.8.2007 17:26

Walt Whitman
Valitut runot
Suom. Markus Jääskeläinen. Sammakko 2007. 185 s.

Walt Whitmanin (18191892) runoudella on selkeästi konkreettinen ja syvä yhteys alkuperäisen amerikkalaisen unelman maanläheisyyteen, spontaanisuuteen sekä ihmisen kykyyn nähdä ja kokea maailma tuorein ja uusin silmin.

Tämä oli laajemminkin amerikkalaisuuden demokraattinen idea. Siihen kuului elämyksen, aistimuksen ja havainnon juurevuus. Se oli eräänlainen vastapooli elämästä vieraantuneelle eurooppalaiselle sivistykselle ja esteettisten muotojen palvonnalle. Kaikki nämä piirteet ovat tyypillisiä myös Whitmanin kahlitsemattomalle runokielelle. Tämän vuoksi Whitman tuntuu edelleenkin tuoreelta, villiltä ja vapaalta, sanalla sanoen nuorekkaalta.

Beat-kirjallisuuden edustajat kokivat Whitmanin suoranaiseksi kirjalliseksi esi-isäkseen, joka sammakkoperspektiivistä tutkaili sekä amerikkalaista sielua että unelmaa. Jokaisella kulkijalla on omat pilvilinnansa.

Markus Jääskeläisen tuore Whitman-valikoima korostaa entistä suoremmin verrattuna Arvo Turtiaisen ja Lauri Viljasen suomennoksiin runoilijan avointa eroottisuutta ja aistillisuutta. Mutta Eros on sävytykseltään ja merkitysyhteyksiltään kuitenkin paljon laajempi kuin puhtaasti henkilökohtainen, eroottinen ulottuvuus. Ystävyyden ja rakkauden muodot ovat lopulta taistelua metafyysistä yksinäisyyttä vastaan.

Whitmanin runouden koruttomuus ja optimismi eivät voi olla tekemättä vaikutusta nykylukijaan: ”Näen nukkuvan vauvan joka painautuu äitinsä rintaa vasten,/ nukkuvan äidin ja vauvan: hiljaa, hiiskumatta tarkkailen heitä/ pitkän tovin”. Whitmanin säkeet puhuvat elämän kieltä.

HANNU WAARALA

Runous

Kommentoi artikkelia