Negative - Neon

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
12.6.2010 00:01

AKI LEHTI
NEGATIVE
Neon

Warner
Negativen kohdeyleisö on bändin Neon-levyllä jossain kaukana Suomen rajojen ulkopuolella. Tähän asti varsin harmittomalta vaikuttanut teinityttöjen suosikki ja rockpiireissä yleensä olankohautuksella ohitettu orkesteri on onnistunut tekemään vaikuttavan hardrock-albumin.

Aiemmilla levyillään bändi on saavuttanut menestystä Suomen lisäksi myös Euroopassa, mutta Yhdysvaltoihin sitä ei ole markkinoitu. Uuden mantereen mahdollinen valloitus onkin hyvä aloittaa vasta tällä kuudennella levyllä. Edeltäjiensä suomalainen melankolia ja rallikuski-englanti tuskin olisivat amerikkalaisille kelvanneetkaan. Bändi on uutukaisellaan laittanut taustavoimansa ja yhteistyökumppaninsa täysin uusiksi, ja vauhtia on haettu mistäs muualtakaan kuin Los Angelesista.

Bändin pääasiallisena säveltäjänä edelleen toimiva laulaja Jonne Aaron on tehnyt viisaan ratkaisun suostuessaan työskentelemään myös sävellysvaiheessa bändin ulkopuolisten tahojen kanssa. Kappaleet on työstetty levytyskuntoon muun muassa Linkin Parkia tuottaneen Jeff Bluen kanssa. Tuottajana on häärinyt suomalainen Jimmy Westerlund ja äänittäjänä Michael Jackson -tuottaja Warren Riker. Tunnettujen nimien mainitseminen saattaa monen korvaan kuulostaa kornilta, mutta se tuskin bändiä itseään haittaa. Negativen kantavana ideana levyllä onkin olla mahdollisimman mahtipontinen ja jopa korni. Biisien tarttuviin kertosäkeisiin päästään melkein joka kappaleessa ennen kuin minuuttiakaan on kulunut. Parhaimmillaan bändi on nopeatempoisissa kappaleissa, joissa suomalainen synkistely on miltei kokonaan unohdettu.

Joillekin bändeille kaupallisuus on kirosana, mutta ei Negativelle. Vaaran tuntua tästä rockorkesterista ei paljoa löydy, mutta kohdeyleisö onkin todennäköisesti kiinnostuneempi näteistä soittajapojista. Suomalaiset bändit ovat edelleenkin maailmalla kuumaa kamaa, ja Aaronista löytyy tarpeeksi karismaa täyttämään rocktähden kriteerit.

Mitään omaperäistä levy ei tarjoa, mutta käyntikorttina se on mainio suomalaisen bändin Amerikassa tekemä levy amerikkalaisella äänimaisemalla. Guns N' Roses- ja Aerosmith-vaikutteet on sotkettu toimivasti yhteen turboahdetun Linkin Park -soundimaailman kanssa. Ihmetystä aiheuttaa levyn kauneimman ja tarttuvimman kappaleen So Fucking Worthlessin pilaaminen moisella nimellä. Englanninkielisissä maissa radiosoittoa ei varmasti heru biisille jonka nimessä ja kertosäkeessä kiroillaan.

Kommentoi artikkelia