Until The End - Widescreen Mode

  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
A A
30.11.2007 17:39

Maamme latauslistoja kesän ja syksyn mittaan kyykyttänyt ja Suomen viralliselle listallekin debyyttilevyllään Until The End ponkaissut Widescreen Mode pääsi yllättämään meikäläisenkin erinomaisuudellaan.

WSM:n kohdalla olen törmännyt huvittavaan genreluokittelupähkinään. Mesta.net määritteli yhtyeen musiikin "moderniksi ja melodiseksi metallirockiksi". V2.fi naurattaa lukijoitaan käsitteellä "popmetalli". Bändin oma luonnehdinta kulkee tähän tapaan: "härmäläisittäin melankolista jenkkimetallia".

Okei, jylhä soundi ja koukuttavat laulumelodiat tuovat mieleen tukunkin jenkkibändejä P.O.D.:sta Disturbediin, mutta tämä polku johtaa mielestäni harhaan. Until The End on nimittäin hämmästyttävän lähellä brittiläisen goottimetallilegenda Paradise Lostin soundia One Second -levyn ajoilta. Tuolloin Lostin soundissa alkoivat puskea läpi dark synth rock -vaikutteet. Mitäs muuta kuin sitä itteänsä WSM:n ketterät pianomelodiat, jykevästi lanaavat kitarariffit ja energinen keskitempo ovat? Jopa laulaja Samu Brusilan ääni muistuttaa Lostin Nick Holmesin miehekästä pajatusta.

Until The End on hiton hieno debyytti, jolta ei juuri kehnoja vetoja löydy. Latauslistat päälaelleen vetänyt Everlasting Bomb on tyyppiesimerkki WSM:n vahvuuksista: energisen melodinen biisi, moderni soundi ja lihakoukun lailla koukuttava kertosäe. Ei muuta kuin kädet kattoon!

PETJA SAVOILA

Kommentoi artikkelia