| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot | Sanomalehti opetuksessa |
|
|
|
Hipit soittaa progea
Jyväskyläläistyneet Kalajoen hipit vasemmalta lukien: Mickey Maniac, kitara, Angelina Galactique, huilu ja kosketinsoittimet, Jim Goldworth, kitara, laulu ja koskettimet, Kingo, rummut sekäTommy Glorioso, basso.
Jyväskyläläistyneet Kalajoen hipit vasemmalta lukien: Mickey Maniac, kitara, Angelina Galactique, huilu ja kosketinsoittimet, Jim Goldworth, kitara, laulu ja koskettimet, Kingo, rummut sekäTommy Glorioso, basso.
Jyväskyläläistyneet Kalajoen hipit vasemmalta lukien: Mickey Maniac, kitara, Angelina Galactique, huilu ja kosketinsoittimet, Jim Goldworth, kitara, laulu ja koskettimet, Kingo, rummut sekäTommy Glorioso, basso.
Kalajoen hippikanta on pieni ja uhanalainen. Syykin on selvä: trumpettilahkeet ja pitkät hiukset ovat punainen vaate pohjoisen miehelle. Turpaan tulee taajaan.
- Sen takia me sieltä lähdettiinkin. Siellä liikutaan Hankkijan lippis päässä ja kysellään paljonko traktorin akku painaa. Jos vastaus on väärä, tulee turpaan. No, on siellä ihan leppoistakin porukkaa, naureskelee Mickey Maniac, Jeavestone-yhtyeen kitaristi.
Jammailussa on magiaa
Vuosituhannen alussa Kalajoen viimeiset hipit siis muuttivat Jyväskylään laajemman elintilan toivossa. He kutsuivat kokeellista musiikkiaan prog'n'rolliksi. Se ei ole itsetarkoituksellista taidehiplausta. Vannoutuneille Beatles-faneille melodia ja biisit tulevat aina ensin.
- Meidän keskivertokuuntelija ei ole se 50-vuotias kaljupäinen proge-hörhö. Oikeastaan meidän musiikki ei edes ole hirveän vaikeaa. Se uppoaa sellaisiinkin, jotka eivät edes tiedä mitä proge tarkoittaa.
Suomessa vellovan metalli-ähkyn keskellä toukokuussa ilmestynyt pitkäsoitto Spices, Species and Poetry Petrol kuulostaa hämmästyttävän raikkaalta. Yhtye ei ole tekemässä puuduttavia pastisseja proge-pierujen klassikoista. Vaikka vaikutteita on haettu aina folk-henkisestä Jethro Tullista brittiläiseen Gentle Giantiin ja Rushiin, soundi ja näkökulma ovat tätä päivää.
- Tää on tällaista skandinavian action progee, vitsailee Maniac.
- Pillipiiparoinnin lisäksi meissä on kuitenkin myös se rock-puoli. Soundeista on kiittäminen studio-guru Sami Sarhamaata, joka on tuottanut muun muassa Kauko Röyhkää.
Bändin oman soitinarsenaalin ja moniäänisen stemmalaulun lisäksi levyllä kuullaan lukuisia puupuhaltimia, vibrafonia ja jousikvartettia. Miten välillä kimurantinkin kuuloiset sovitukset oikeastaan syntyvät?
- Ensin syödään sieniä, no ei vaineskaan. Ne syntyy pääasiassa jammailun kautta itsestään. Kokoonpano on ollut sama alusta asti, joten kaikki tuntevat toistensa soittotyylit. Hetkittäin vuorovaikutus yltää maagiselle tasolle, ja se on mahtavaa.
Sarjakuvia ja unissa kävelyä
Tyylikkään paketin kruunaavat Glömp-antologioista tutun sarjakuvataiteilijan Tommi Musturin psykedeeliset kannet, joista löytyy Heidi Vierimaan piirtämä sarjakuvavihko.
Se käsittelee hippien seikkailuja Kalajoen taikametsissä. Vihkosta selviää millainen hippiluola on Jeavestuga, bändin Kalajoen treenikämppä, ja minkälaisessa tilanteessa maailman vaarallisinta kirosanaa, kürsloch!, voi käyttää.
- Myös Rushin keikkareissusta on piirretty sarjakuva. Niitä on itse asiassa hirveä pino. Ne tarkoitus skannata nettisivuille luettaviksi.
Sarjakuvissa yhtyeen laulaja, Jim Goldworth, tuntuu olevan jatkuvasti hukassa. Kaikki etsivät häntä, ja hän etsii itseään. Miten lienee todellisuuden laita?
- Tällä hetkellä mä tiedän, että Jukka on Abbey Roadilla kuvauttamassa itseään, mutta onhan se hukkunut pariinkin otteeseen, muistelee Maniac.
Kerran bändi heräsi keikkapäivän jälkeiseen krapulaan Oulussa, huomatakseen Goldworthin kadonneen. Punkan vieressä oli kyllä housut, kännykkä ja lompakko, miestä vain ei näkynyt missään.
- Ihmeteltiin minne mies on lähtenyt ilman housujaan. Kun iltaankaan mennessä ei ollut kuulunut mitään ja kaikki paikalliset ystävät oli soitettu läpi oli pakko soittaa poliisit.
Laulaja löytyi myöhään illalla. Hän oli harhaillut unissaan pitkin Oulun katuja heräten jossain risteyksessä keskellä tuntematonta kaupunginosaa. Kun kadut olivat alkaneet näyttää tutuilta, hän oli hipsinyt kalsareissaan läpi öisen kaupungin sukulaistensa luo nukkumaan.
15 000 hippiä luonnonhelmassa
Jeavestonen debyyttilevyn Mind the Soupin (2005) julkaisi Havana Blackista tutun Hannu Leidenin Major Leiden Productions.
Yhtiöfuusioiden johdosta bändi vaihtoi hiljattain pienelle Presence Recordsille, joka hoiti ensitöikseen uuden levyn lisenssin Saksaan, Sveitsiin ja Itävaltaan. Sinne on tarkoitus lähteä myös keikoille.
Keski-Euroopan minibussi reissut ovat yhtyeelle tuttuja jo entuudestaan. Takana on muun muassa keikka Euroopan suurimmilla proge-festareilla, Burg Herzbergissä.
- Rastapäätä ja trumpettilahjetta riitti. Kun 15 000 hippiä kerääntyy ympäri Eurooppaa samoille festareille, meininki on leppoisaa. Siellä oli hippiperheitä, jotka ovat käyneet festareilla vuosikymmeniä. Jukka oli muistaakseni sielläkin hukassa, ainakin kerran.
|
|
|
www.jeavestone.com |
