Naiset vähissä vaatteissa
Marko Ahonen
Sain kutsun Miss Suomi -kisojen finaaliin. Olen tainnut saada
edellisinäkin vuosina. En lähde, en edes harkitse lähtemistä.
Onneksi työkään ei moista vaadi.
Olen kyllä naiskauneuden suuri ystävä. Itse asiassa niin
suuri, että närkästykseni missikisoja kohtaan saattaa olla osaksi
tiedostamatonta hurskastelua.
Missikisojen olemassaolo vielä nykyaikana on pelkästään
noloa. En ymmärrä, miksi ottaa osaa moiseen mittelöön. Kyllä
minäkin mielelläni olisin kaunis ihminen, mutta miksi hitossa
kauneus pitää jotenkin virallistaa jossakin kisassa? Ihan kuin
ihmisellä ei muuta elämässään olisi.
Vaikka useimmat missit vaikuttavat ihan normaalijärkisiltä
ihmisiltä, mieleeni tulee väkisin, että jotain heissä täytyy olla
pahasti vialla. Eiväthän he muuten olisi missikisoihin osaa
ottaneet.
Tässä vaiheessa muistutan itseäni siitä, että missiehdokkaat
ovat parikymppisiä nuoria naisia, siis lähes teinejä. Harva meistä
oli henkisesti ja älyllisesti kypsä tuossa iässä. En minäkään. En
varsinkaan minä.
Missikisoissa ärsyttää myös hurskastelu sisäisestä
kauneudesta. Ketään ei kiinnosta tippaakaan! Mittelössä on kyse
siitä, kuka näyttää tietyillä keinotekoisilla kriteereillä
kauneimmalta ja sillä hyvä. Turha muuta teeskennellä.
Jos missikisat julistettaisiin rehdiksi pinnalliseksi
ihmiskarjanäyttelyksi, jossa etsitään ulkoisesti mallikelpoisinta
naarasta, suhtautuisin ilmiöön paljon suopeammin. Epärehellisyys
ärsyttää.
En kuitenkaan päästä näppäimistöltäni sellaista aivopierua,
että ulkonäöllä ei muka olisi merkitystä. Jos joku niin todella
väittää ja itse siihen uskoo, naiiviuden rajat on ylitetty pahasti.
Tai tyhmyyden.
Yritän välttää teeskentelyä myös omalla kohdallani mutta se
on vaikeaa. Fakta kun on, että käytän aikaani usein nättien ja
seksikkäiden naisten kuvien selailuun internetissä.
Olen myös katsonut iltapäivälehden sivulta missiehdokkaiden
bikinikuvat. Naisia taisi olla kymmenkunta, mutta en tunnistanut
kuin kaksi: sen tumman ja sen vaalean.
Onneksi naiset erotellaan toisistaan nimien ja numeroiden
avulla, sillä muutoin se olisi hyvin vaikeaa. On muuten täysin
mahdollista, että ihmiskloonaus on keksitty jo vähän yli 20 vuotta
sitten.
Enkä tarkoita kauniiden naisten tuijottamisellani pornoa. En
väitä, että en pornoakin katsoisi, mutta tämä on täysin eri ilmiö.
Kauniissa naisessa silmä vaan lepää. Kun häntä katsoo
netistä, se ei ole edes epäkohteliasta ja junttimaista tuijotusta.
En ymmärrä, miten homomiehet voivat kieltäytyä moisen
kauneuden kutsusta. Jäävät paljosta paitsi. Tämä ei tarkoita sitä,
että minulle olisi jotain homoja vastaan.
Miesvartalo on yksinkertaisesti tylsä ja epäesteettinen. Tämä
koskee komeinakin pidettyjä miehiä. Naiset kehuvat usein miesten
takapuolia. Ihanko totta? Minusta ne näyttävät kaikki ihan
samanlaisilta, eivätkä mitenkään kiinnostavilta.
Mutta kun miehen tilalle vaihdetaan nainen... Se on ihan eri
juttu. Olen tosin enemmän tissimiehiä.
Usein käy niin, että kirjoitan työjuttua jostakin tv-sarjasta
tai elokuvasta ja huomaan siinä esiintyvän mielestäni nätin naisen.
Seuraavaksi menen Googlen kuvahakuun, ja työhön tulee 5-10 minuutin
tauko.
Tätä kirjoittaessasi ei ole vielä edes puolipäivä, ja tänään
tuon kohtelun on jo ehtinyt saada Christina Hendricks. Siinä on
naisella kurvit kohdallaan. Pikkutytöt ja luuviulut eivät innosta.
Halusin ajatella, että harrastuksessani on kyseessä
estetiikan arvostamisesta. Se tuntuisi moraalisesti ja älyllisesti
kestävältä. Mutta onhan siinä tietenkin kyse myös seksistä.
Kauniskaan nainen ulkona talvivaatteissa ei saa kuvaa klikkaamaan.
Pitää lopettaa. Löysin juuri netistä Chickipedian, joka
vaikuttaa varsin lupaavalta sivustolta. Ensimmäinen kaunotar
näyttäisi olevan nimeltään Olga Kurylenko.
Hei, Olga, minä olen Marko. Mitä jos vähän klikkailisin
sinua?
Markolla on asiaa
Marko Ahonen
Marko Ahonen syntyi vuonna 1967 Suomessa samana päivänä kuin Gillian Lucky Trinidad ja Tobagossa. Luckystä tuli myöhemmin merkittävä lakimies ja poliitikko, Ahosesta ei. Ahonen on ollut jo pitkään ammatiltaan kirjoittaja, toimittaja ja kriitikko.
Ahonen ansaitsee elantonsa lähinnä tv- ja elokuvakriitikkona. Vapaa-ajallaan hän katsoo elokuvia ja telkkaria, pelaa videopelejä, tekee ruokaa ja syö. Toisinaan hän pelaa golfia ja soittaa pianoa. Kumpaakin huonosti. Ahonen viettää äärimmäisen keskiluokkaista ydinperhe-elämää yhdessä puoliskon, perijättären ja kahden kissan kanssa.
Ahosta on usein luonnehdittu vasenkätiseksi ja liikalihavaksi vetelykseksi, mikä onkin totta. Puheet hänen mukavuudestaan, hyväntekeväisyystyöstään ja rakastajan kyvyistään ovat suuresti liioiteltuja ja Ahosen itsensä levittämiä.
3 kommenttia
Voihan olla, että jotkut missiehdokkaista ovat lähteneet kisaan saadakseen tulevaisuudessa jonkin sortin työtarjouksia. Eihän se ole tyhmää?
Ilmoita asiattomasta viestistäMinua taas kummastuttaa aina se, että missikisat on nimenomaan naisten juttu. Kysy eukoltas mikä niissä kiinnostaa ja kerro meillekin.
Ilmoita asiattomasta viestistäMinua taas kummastuttaa aina se, ett missikisat on nimenomaan naisten juttu. Kysy eukoltas mikä niissä kiinnostaa ja kerro meillekin.
Ilmoita asiattomasta viestistä