A A A

Naiset vähissä vaatteissa

Sain kutsun Miss Suomi -kisojen finaaliin. Olen tainnut saada edellisinäkin vuosina. En lähde, en edes harkitse lähtemistä. Onneksi työkään ei moista vaadi.
Olen kyllä naiskauneuden suuri ystävä. Itse asiassa niin suuri, että närkästykseni missikisoja kohtaan saattaa olla osaksi tiedostamatonta hurskastelua.
Missikisojen olemassaolo vielä nykyaikana on pelkästään noloa. En ymmärrä, miksi ottaa osaa moiseen mittelöön. Kyllä minäkin mielelläni olisin kaunis ihminen, mutta miksi hitossa kauneus pitää jotenkin virallistaa jossakin kisassa? Ihan kuin ihmisellä ei muuta elämässään olisi.
Vaikka useimmat missit vaikuttavat ihan normaalijärkisiltä ihmisiltä, mieleeni tulee väkisin, että jotain heissä täytyy olla pahasti vialla. Eiväthän he muuten olisi missikisoihin osaa ottaneet.
Tässä vaiheessa muistutan itseäni siitä, että missiehdokkaat ovat parikymppisiä nuoria naisia, siis lähes teinejä. Harva meistä oli henkisesti ja älyllisesti kypsä tuossa iässä. En minäkään. En varsinkaan minä.
Missikisoissa ärsyttää myös hurskastelu sisäisestä kauneudesta. Ketään ei kiinnosta tippaakaan! Mittelössä on kyse siitä, kuka näyttää tietyillä keinotekoisilla kriteereillä kauneimmalta ja sillä hyvä. Turha muuta teeskennellä.
Jos missikisat julistettaisiin rehdiksi pinnalliseksi ihmiskarjanäyttelyksi, jossa etsitään ulkoisesti mallikelpoisinta naarasta, suhtautuisin ilmiöön paljon suopeammin. Epärehellisyys ärsyttää.
En kuitenkaan päästä näppäimistöltäni sellaista aivopierua, että ulkonäöllä ei muka olisi merkitystä. Jos joku niin todella väittää ja itse siihen uskoo, naiiviuden rajat on ylitetty pahasti. Tai tyhmyyden.
Yritän välttää teeskentelyä myös omalla kohdallani mutta se on vaikeaa. Fakta kun on, että käytän aikaani usein nättien ja seksikkäiden naisten kuvien selailuun internetissä.
Olen myös katsonut iltapäivälehden sivulta missiehdokkaiden bikinikuvat. Naisia taisi olla kymmenkunta, mutta en tunnistanut kuin kaksi: sen tumman ja sen vaalean.
Onneksi naiset erotellaan toisistaan nimien ja numeroiden avulla, sillä muutoin se olisi hyvin vaikeaa. On muuten täysin mahdollista, että ihmiskloonaus on keksitty jo vähän yli 20 vuotta sitten.
Enkä tarkoita kauniiden naisten tuijottamisellani pornoa. En väitä, että en pornoakin katsoisi, mutta tämä on täysin eri ilmiö.
Kauniissa naisessa silmä vaan lepää. Kun häntä katsoo netistä, se ei ole edes epäkohteliasta ja junttimaista tuijotusta.
En ymmärrä, miten homomiehet voivat kieltäytyä moisen kauneuden kutsusta. Jäävät paljosta paitsi. Tämä ei tarkoita sitä, että minulle olisi jotain homoja vastaan.
Miesvartalo on yksinkertaisesti tylsä ja epäesteettinen. Tämä koskee komeinakin pidettyjä miehiä. Naiset kehuvat usein miesten takapuolia. Ihanko totta? Minusta ne näyttävät kaikki ihan samanlaisilta, eivätkä mitenkään kiinnostavilta.
Mutta kun miehen tilalle vaihdetaan nainen... Se on ihan eri juttu. Olen tosin enemmän tissimiehiä.
Usein käy niin, että kirjoitan työjuttua jostakin tv-sarjasta tai elokuvasta ja huomaan siinä esiintyvän mielestäni nätin naisen. Seuraavaksi menen Googlen kuvahakuun, ja työhön tulee 5-10 minuutin tauko.
Tätä kirjoittaessasi ei ole vielä edes puolipäivä, ja tänään tuon kohtelun on jo ehtinyt saada Christina Hendricks. Siinä on naisella kurvit kohdallaan. Pikkutytöt ja luuviulut eivät innosta.
Halusin ajatella, että harrastuksessani on kyseessä estetiikan arvostamisesta. Se tuntuisi moraalisesti ja älyllisesti kestävältä. Mutta onhan siinä tietenkin kyse myös seksistä. Kauniskaan nainen ulkona talvivaatteissa ei saa kuvaa klikkaamaan.
Pitää lopettaa. Löysin juuri netistä Chickipedian, joka vaikuttaa varsin lupaavalta sivustolta. Ensimmäinen kaunotar näyttäisi olevan nimeltään Olga Kurylenko.
Hei, Olga, minä olen Marko. Mitä jos vähän klikkailisin sinua?

Lähetä artikkeliin linkki
Sähköposti Facebook Twitter Delicious

3 kommenttia

Voihan olla, että jotkut missiehdokkaista ovat lähteneet kisaan saadakseen tulevaisuudessa jonkin sortin työtarjouksia. Eihän se ole tyhmää?

Ilmoita asiattomasta viestistä

Minua taas kummastuttaa aina se, että missikisat on nimenomaan naisten juttu. Kysy eukoltas mikä niissä kiinnostaa ja kerro meillekin.

Ilmoita asiattomasta viestistä

Minua taas kummastuttaa aina se, ett missikisat on nimenomaan naisten juttu. Kysy eukoltas mikä niissä kiinnostaa ja kerro meillekin.

Ilmoita asiattomasta viestistä

Kommentoi

2000 merkkiä jäljellä

Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua.

Markolla on asiaa

Markolla on asiaa

Marko Ahonen

Marko Ahonen syntyi vuonna 1967 Suomessa samana päivänä kuin Gillian Lucky Trinidad ja Tobagossa. Luckystä tuli myöhemmin merkittävä lakimies ja poliitikko, Ahosesta ei. Ahonen on ollut jo pitkään ammatiltaan kirjoittaja, toimittaja ja kriitikko.

Ahonen ansaitsee elantonsa lähinnä tv- ja elokuvakriitikkona. Vapaa-ajallaan hän katsoo elokuvia ja telkkaria, pelaa videopelejä, tekee ruokaa ja syö. Toisinaan hän pelaa golfia ja soittaa pianoa. Kumpaakin huonosti. Ahonen viettää äärimmäisen keskiluokkaista ydinperhe-elämää yhdessä puoliskon, perijättären ja kahden kissan kanssa.

Ahosta on usein luonnehdittu vasenkätiseksi ja liikalihavaksi vetelykseksi, mikä onkin totta. Puheet hänen mukavuudestaan, hyväntekeväisyystyöstään ja rakastajan kyvyistään ovat suuresti liioiteltuja ja Ahosen itsensä levittämiä.

Markolla on asiaa

Viimeksi kommentoidut