Kun ensimmäinen osa muutama kymmen vuosi sitten sukumme historiasta ilmestyi, olin aidosti iloinen siitä, että oman suvun lääkärit ja professorit, sekä muut työhön osallistuneet eivät alkaneet kirjoitella suvustamme ylen ylistäviä lausuntoja, vaan ovat tuoneet suvun ominaispiirteet sellaisenaan kirjan ensimmäiseen osaan. Nythän sukumme sukujuhla oli Siilinjärvellä heinäkuun lopulla, jossa oli nähtävillä niitä piirteitä sukumme jäsenissä, joita kirjoittajat ja tutkijat aikanaan olivat taltioineet. Se on hätkähdyttävää miten nuo piirteet joissakin sukumme jäsenissä säilyvät niin täydellisesti, että oikein hymyilyttää.
Suvun tutkiminen ei monastikkaan ole aina helppoa, sillä ihminen jossakin elämän vaiheessa haluaa nähdä vain niitä merkillisiä saavutuksia mitä on kirjattu yleiseen tietouteen mm. uutisten muodossa. Mutta kun alkaa tulla hevosvarkauksia ja muuta senkaltaista mikä ei ole kaikkien mielestä valon kestävää, niin lopetetaan tutkimiset tykkänään. Niinkuin kirjoittaja on oikein oivaltanut, niin sukuseuroille on siinäkin mielessä tilausta, että suvun päällykäiset voivat halutessaan ojentaa suvun mustia lampaita hyppimästä aidan yli ja taas antaa kannustetta niille jotka voivat vaikuttaa esim. omasta asemastaan käsin maamme hallinnointiin positiivisesti.