Eutanasia eli armomurha, joka ilmaisu on väärä, on asia jota aletaan julkisella taholla uudelleen pohtia.

Olen sellaisen kivut poistavan, kuolemaan "tuomitun" ihmisen, lääkinnän kannattaja. Aika on aikaa aika on luopua ajasta.

Kun muusta hoidosta ei ole apua, olisi lääkärillä oltava oikeus potilaan vakaasta ja harkitusta pyynnöstä toimia hänen kuolemansa avustajana. Armomurha johtaa käsitteenä väärään suuntaan - kyse ei ole murhasta, vaan viimeisestä kärsimykset lopullisesti päättävästä hoidosta.

hande wrote:Kun muusta hoidosta ei ole apua, olisi lääkärillä oltava oikeus potilaan vakaasta ja harkitusta pyynnöstä toimia hänen kuolemansa avustajana. Armomurha johtaa käsitteenä väärään suuntaan - kyse ei ole murhasta, vaan viimeisestä kärsimykset lopullisesti päättävästä hoidosta.

etköhän tyrkkää liikaa vastuuta lääkäreille, jotka tehneet valan puolustaa elämää kaikissa olosuhteissa...

olisko aika huolehtia läheisistä, kuunnella sairaita, ottaa vastuu rakkaista...ihan vaikka perintöä ootellessa...

ulle wrote:

hande wrote:Kun muusta hoidosta ei ole apua, olisi lääkärillä oltava oikeus potilaan vakaasta ja harkitusta pyynnöstä toimia hänen kuolemansa avustajana. Armomurha johtaa käsitteenä väärään suuntaan - kyse ei ole murhasta, vaan viimeisestä kärsimykset lopullisesti päättävästä hoidosta.

etköhän tyrkkää liikaa vastuuta lääkäreille, jotka tehneet valan puolustaa elämää kaikissa olosuhteissa...

olisko aika huolehtia läheisistä, kuunnella sairaita, ottaa vastuu rakkaista...ihan vaikka perintöä ootellessa...

Toimenpide ei tietenkään voi olla vain lääkärin ja potilaan välinen keskustelu, vaan ilman muuta mukana pitäisi olla kaikkien läheisten. Muutoinkin toimenpiteen oikeutus olisi monin tavoin varmistettava. Perinnönjaon nopeuttaminen ei tietenkään voi olla mikään perustelu. Keskeisintä on potilaan oma tahto.

Lääkärivalassa annettu sitoutuminen elämän suojelemiseen on tältä osin käynyt vanhentuneeksi. Ennen kuolema tuli pikemminkin liian aikaisin, mutta nyt monissa tapauksissa kuolema tulee liian myöhään kehittyneen lääketieteen ansiosta. Kuolemaa olisi siis tarpeen ääritapauksissa luonnonmukaistaa.

Eutanasiasta on tehty tarpeettoman vaikeasti ratkaistava kysymys, mikä johtunee uskonnollisten piirien lobbauksesta. Eutanasian käyttöä pohdittaessa pitäisi käyttää ihmisjärkeä, eikä ottaa mukaan neuvottelupöytiin kuvitellun henkimaailman palvojia, jotka harhaisesti asettavat "jumalten" tahdon ihmisen tahdon yläpuolelle.

Oleellista tuossa on kuolevan oma tahto. Se pitää olla selkeä. Ja sekä lääkärin että omaisten täytyy se tahto kuulla ja sisäistää. Mutta siitä huolimatta perusteet eivät saa olla kovin keveät.

Omaisten sanalla ei pidä olla oikeastaan mitään painoarvoa, jos kuoleva on vielä oikeustoimikelpoinen.

Miten vahva vaikutus on eutanasia päätöksen kohdalla, jos kuolemaa lähestyvällä on hoitotestamentti. Jossa hän on terveenä ollessaan, todistajien allekirjoituksilla varmennettuna, toivonut hoitojen lopettamista sitten, kun toivoa ei enää ole.

Omalla kohdallani hyväksyn eutanasian, toiset miettinevät asian omalta kohdaltaan. Asiohin kannattaa varautua etukäteen, silloin kun vielä on oikeustoimikelpoinen. Nykyään voi tehdä hoitotestamentin tulevaisuutta silmälläpitäen ja täten säästää lääkärit ja omaiset asiasta päättämisen aiheuttamilta ylimääräisiltä murheilta.

Passiivista eutanasiaahan tapahtuu jo nykyäänkin. Potilas voi hyväksyä hoidon tai kieltäytyä hoidosta. Passiivista eutanasiaa on myös hoidon priorisointi, jota tehdään taloudellisista näkökulmista.

Filosofi Timo Airaksinen sanoo: Vanhuksilla on oikeius tehdä itsemurha.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/filosofi-timo-airaksinen-vanhuksella-on-vapaus-tehda-itsemurha

Joka toinen päivä tekee yli 65v. itsemurhan. Eutanasia saattai jonkun verran tuota lukua muuttaa, vaikka itsemurha usein johtuu vanhuksen toivottomasta henkisestä tilasta, muun raihnaisuuden ja yksinäisyyden lisäksi.

Ehdottomasi hyvästä, jokainen ihminen saa itsestään päättää miten ja milloin lähtee multiin.
minä olen päättänyt raahautua näreen alle kun vointi tulee siihen pisteeseen että mullan alus alkaa kutsumaan.
Jos van satun ehtimään, siitähän se voi kiikastaa.

kuoleva ihminen kaipaa eniten rakkaitaan, läheisiään vierelleen...silloin väistyvät kivut, kolotukset....

ja kaikkein parasta hoitoa, lääkitystä on se, että lääkäri, rakkaat ja potilas yhdessä miettivät, keskustelevat hoidoista, elämästä...ovat yhdessä ehkä elämän vaikeimmassa tilanteessa, yksiössä, hoitokodissa, sairaalassa...

ulle wrote:kuoleva ihminen kaipaa eniten rakkaitaan, läheisiään vierelleen...silloin väistyvät kivut, kolotukset....

ja kaikkein parasta hoitoa, lääkitystä on se, että lääkäri, rakkaat ja potilas yhdessä miettivät, keskustelevat hoidoista, elämästä...ovat yhdessä ehkä elämän vaikeimmassa tilanteessa, yksiössä, hoitokodissa, sairaalassa...

Anteeksi nyt vaan, jos tulee pettymys, mutta et ole kyllä oikeaa kipua nähnytkään, jos kuvittelet että ne häipyvät, vaikka kuinka olisi rakkaat ja läheiset vierellä.

Kesehiel wrote:

ulle wrote:kuoleva ihminen kaipaa eniten rakkaitaan, läheisiään vierelleen...silloin väistyvät kivut, kolotukset....

ja kaikkein parasta hoitoa, lääkitystä on se, että lääkäri, rakkaat ja potilas yhdessä miettivät, keskustelevat hoidoista, elämästä...ovat yhdessä ehkä elämän vaikeimmassa tilanteessa, yksiössä, hoitokodissa, sairaalassa...

Anteeksi nyt vaan, jos tulee pettymys, mutta et ole kyllä oikeaa kipua nähnytkään, jos kuvittelet että ne häipyvät, vaikka kuinka olisi rakkaat ja läheiset vierellä.

sulle nyt kertoa voin, tiedän mistä puhun...olen itse saattohoidossa, levinneen syöpäni takia...

ja sillä sanon, kerron...lievittäkää kipuja, tuokaa iloa elämään kuolevalle, läsnäolemalla, välittämällä...

lääkärit, hoitajat tekevät pahaansa, älkää aina arvostelko, koska nämä lääkärit, hoitajat ovat niitä parhaimpia läheisiä sairaalle, ja sitten te tulette sanomaan kaikessa viisaudessanne miten minua /kaltaisiani tulisi hoitaa...hävetkää....

Pappa wrote:
Miten vahva vaikutus on eutanasia päätöksen kohdalla, jos kuolemaa lähestyvällä on hoitotestamentti. Jossa hän on terveenä ollessaan, todistajien allekirjoituksilla varmennettuna, toivonut hoitojen lopettamista sitten, kun toivoa ei enää ole.

Hoitotestamentti on oltava siltä varalta, että dementia vie elämästä kaiken mielekkyyden ja dementian loppuvaiheessa ihminen muuttuu "kasvikseksi" eikä hänellä ole enää omaa tahtoa. Enkä ole niinkään varma siitä, että siinä että todistajien nimet tarvitaan.
Nykyajan lääketiede on edennyt niin pitkälle, että "kasviksiakin " voidaan pitää elossa ties kuinka kauan..

Siitä olen onnellinen, että annoin erään terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan, dementoituneen ja halvaantuneen 87-vuotiaan äitini varalle ohjeet, että häntä ei pidä elvyttää millään tavoin, kun alkaa näyttää siltä, että loppu on lähellä. Ja hän kuolikin sitten ilmeisesti unessa ollessaan rauhallisesti sydänpysähdykseen, eikä häntä tahtoni mukaan koetettu elvyttää.

ulle wrote:

Kesehiel wrote:

ulle wrote:kuoleva ihminen kaipaa eniten rakkaitaan, läheisiään vierelleen...silloin väistyvät kivut, kolotukset....

ja kaikkein parasta hoitoa, lääkitystä on se, että lääkäri, rakkaat ja potilas yhdessä miettivät, keskustelevat hoidoista, elämästä...ovat yhdessä ehkä elämän vaikeimmassa tilanteessa, yksiössä, hoitokodissa, sairaalassa...

Anteeksi nyt vaan, jos tulee pettymys, mutta et ole kyllä oikeaa kipua nähnytkään, jos kuvittelet että ne häipyvät, vaikka kuinka olisi rakkaat ja läheiset vierellä.

sulle nyt kertoa voin, tiedän mistä puhun...olen itse saattohoidossa, levinneen syöpäni takia...

ja sillä sanon, kerron...lievittäkää kipuja, tuokaa iloa elämään kuolevalle, läsnäolemalla, välittämällä...

lääkärit, hoitajat tekevät pahaansa, älkää aina arvostelko, koska nämä lääkärit, hoitajat ovat niitä parhaimpia läheisiä sairaalle, ja sitten te tulette sanomaan kaikessa viisaudessanne miten minua /kaltaisiani tulisi hoitaa...hävetkää....

Lääkärit tekevät varmasti ainakin yleensä parhaansa. Aina ei kuitenkaan ehkä ole niin selvää. kelle se on parasta.
Jos syöpään kuoleva ihminen huutaa kaksi vuorokautta tuskaansa, toisen siitäkin jo äänettömästi, kun ei enää tule ääntä, ja lääkäri ei anna enempää kipulääkettä siinä pelossa, että potilaan maksa voi poksahtaa, niin kysyn vaan, kelle se on parasta.Eikä siinä auttanut, vaikka oli kuinka vierellä.

Kesehiel wrote:

ulle wrote:

Kesehiel wrote:

ulle wrote:kuoleva ihminen kaipaa eniten rakkaitaan, läheisiään vierelleen...silloin väistyvät kivut, kolotukset....

ja kaikkein parasta hoitoa, lääkitystä on se, että lääkäri, rakkaat ja potilas yhdessä miettivät, keskustelevat hoidoista, elämästä...ovat yhdessä ehkä elämän vaikeimmassa tilanteessa, yksiössä, hoitokodissa, sairaalassa...

Anteeksi nyt vaan, jos tulee pettymys, mutta et ole kyllä oikeaa kipua nähnytkään, jos kuvittelet että ne häipyvät, vaikka kuinka olisi rakkaat ja läheiset vierellä.

sulle nyt kertoa voin, tiedän mistä puhun...olen itse saattohoidossa, levinneen syöpäni takia...

ja sillä sanon, kerron...lievittäkää kipuja, tuokaa iloa elämään kuolevalle, läsnäolemalla, välittämällä...

lääkärit, hoitajat tekevät pahaansa, älkää aina arvostelko, koska nämä lääkärit, hoitajat ovat niitä parhaimpia läheisiä sairaalle, ja sitten te tulette sanomaan kaikessa viisaudessanne miten minua /kaltaisiani tulisi hoitaa...hävetkää....

Lääkärit tekevät varmasti ainakin yleensä parhaansa. Aina ei kuitenkaan ehkä ole niin selvää. kelle se on parasta.
Jos syöpään kuoleva ihminen huutaa kaksi vuorokautta tuskaansa, toisen siitäkin jo äänettömästi, kun ei enää tule ääntä, ja lääkäri ei anna enempää kipulääkettä siinä pelossa, että potilaan maksa voi poksahtaa, niin kysyn vaan, kelle se on parasta.Eikä siinä auttanut, vaikka oli kuinka vierellä.

etkö olisi voinut keskustella lääkärin kanssa, tulla tutuksi jo aiemmin, hoidoista, lääkityksistä...

sitten yks kaks tulee tilanne jossa lääkäri tee mitään...kauheeta...

tämän päivän terveet ihmiset pelkäävät, sairauksia, kuolemaa...syöpää sairastava ihminen on peljätys...

ja voisinpa kuvitella itteni kuolinvuoteelle, en kipuani huutaisi vaan ikävääni, lapsiani, elämääni, koiriani...ihmisen ikävä toisen luo...onko se niin vaikea käsittää...