"Kaikki on mahdollista, mutta eihän tämä hyvältä näytä"

Matti Heikkinen tunnusti keskiviikona, että viime sunnuntain yhdistelmäkilpailu taisi kertoa totuuden hänen kilpailuvireestään Pyeongchangin olympialaisissa. Heikkinen tipahti yhdistelmäkisassa perinteisellä hiihtotavalla kärjen vauhdista jo alkumatkasta ja oli lopulta 21:s.

– Kaikkihan on mahdollista, mutta eihän tämä hyvältä näytä, synkisteli Heikkinen, joka kilpailee seuraavaksi perjantaina väliaikalähdöllä hiihdettävässä vapaan hiihtotavan 15 kilometrillä.

– Yksi minua kokeneempi on tosin sanonut, että huonosti menee, mutta hyvin käy, hän naurahti.

Jyväskyläläisen kilpailusuoritukset ovat tänä talvena heitelleet laidasta laitaan.

– Kilpailuvire ei ole heitellyt, suoritukset kyllä. Kysymys on siitä, että perustaso ei ole tällä kaudella riittänyt.

Hän myöntää, että olympiatalveen valmistauduttaessa tai sen aikana on tehty virheitä ja tietää itse, missä mentiin vikaan, mutta sitä asiaa ei ole vielä aika "avata".

– Kauden jälkeen on aika perata kaikki, mitä on tehty väärin, ei nyt.

Viime kauden jälkeen harjoittelussa tehtiin muutoksia. Mitä ne ovat, sitä Heikkinen ei suoraan paljasta, mutta ne tehtiin, jotta hän olisi tänä talvena ollut parempi hiihtäjä.

– Olen sanonut jo varmaan pari vuotta sitten, että ennemmin ajan vaikka pikkuisen päin seinää, kuin varmistelen asioita.

Päätös uran jatkosta keväällä

Hiihtäjä on käynyt kilpailukauden aikanakin Kihun testeissä Jyväskylässä ja ne ovat kertoneet huippukunnosta. Heikkinen kuitenkin muistuttaa, että testit ovat testejä ja kisat kisoja.

– Eivät nämä kaksi asiaa aina korreloi keskenään.

Ominaista hänen kisasuorituksilleen on ollut, että vaikeudet ovat alkaneet jo muutaman minuutin hiihtämisen jälkeen. Välillä kisa on ollut siinä, valillä hän on päässyt vaikeuksista yli ja tullut lopun kovempaa kuin voittaja. Sunnuntain olympia-avaus osui keskimaastoon, kun tuskallisen perinteisen osuuden jälkeen suksi liikkui luistellen seitsemänneksi nopeinta vauhtia.

– Maitohapot iskevät muutaman minuutin jälkeen ja jos kroppa ei kestä niitä, silloin vauhti hidastuu. "Siellä" jossain "se" on, kun joskus lopussa kulkee paremmin kuin voittajalla, mutta tämän kauden osalta juna on jo mennyt. Tulevaisuus näyttää, onko asialle mahdollista tehdä jotain.

Toteamus oli kuin ilmoitus uran jatkumisesta ainakin Seefeldin ensi talven MM-kisoihin, mutta Heikkinen, 34, kiisti sen jyrkästi.

– Sekin asia katsotaan vasta kauden jälkeen.

Rata kuin FIS:n oppikirjasta

Vaikka mies kertoikin harvinaisen suorasti, että metsään on kunnonluonnissa menty, lähtee hän perjantaina lähtölinjalle taistelumielellä.

– Periksi ei anneta.

Kisa hiihdetään samalla reitillä kuin yhdistelmäkilpailu, mutta kahtena 7,5 kilometrin lenkkinä. Rata on Heikkisen mieleen.

– Rata on hyvä ja vaihteleva. Se on nykyhiihdon kehityskaaren huipentuma. Pienelle alueelle on koitettu saada kaikki mahdollinen ja se on kuin FIS:n homogoloinnin oppikirjasta. Minä tykkään, hän kehui.

Heikkinen ei myöskään piittaa siitä, millaisessa säässä kisa käydään.

– Urheilussa on olennaisinta optimoida oma suorituskyky vallitsevissa olosuhteissa. Jos rupeaa miettimään negatiivisia asioita, kääntyy kaikki negatiiviseksi.

Pinssit sopivaa ajankulua

Kolmansissa olympialaisissaan olevan Heikkisen akkreditointilapun kaulanauhaa koristivat lukuisat erilaiset pinssit. Hän on keräillyt niitä Vancouverin kisoista lähtien.

– Se on eräänlaista ajankulua. Niitä kertyy, kun sanoo ihmisille päivää, eikä pidä käsiä taskussa, hän naurahti.

Vastalahjana Heikkisellä on ollut Suomen joukkueen pinssejä, joita kaikki saivat matkaan "rasiallisen".

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .