Mistä jokapäiväinen leipämme?

Jo kauan on tiedetty, että vilja ja öljy ovat luonnonantimia, joista tulevaisuudessa on varmasti pulaa. Viljaa ei yksinkertaisesti kyetä kasvattamaan riittävästi aina vain lisääntyvän ihmiskunnan ravinnoksi. Öljy maapallon uumenissa hupenee uhkaavasti.

Viljalla ja öljyllä on kohtalonyhteys myös siten, että lannoitteiden valmistuksessa käytetään suuret määrät öljyä. Ilman lannoitteita maailman viljasato romahtaisi.

Laajat alueet ovat viljan alituotantoaluetta ja viljan ostokyky maailmanmarkkinoilta on tunnetusti heikoin siellä, missä tarve on suurin. Nälkä ja nälkäkuolema ovat miljoonien ihmisten arkipäivää.

Nälkä ei ole Suomessakaan kaukana menneisyydessä.

Pula leivästä alkoi heti, kun viljan tuonti Venäjältä ja Saksasta päättyi vuonna 1917. Vuosina 1918 ja 1919 suomalaisia kuoli nälkään.

Toisen maailmansodan aikana Suomi vältti juuri ja juuri nälänhädän. Kolmasosa viljasta oli saatava maailmalta. Kaupungeissa tilanne oli vaikein. Lasten anemia ei ollut harvinaista.

Keskuudessamme elää suuri joukko ihmisiä, jotka ovat lapsuudessa ja nuoruudessaan kokeneet ruuan puutetta, selviytyneet hyvin yksipuolisella ravinnolla ja nähneet suoranaista nälkääkin.

Nykyisen hyvinvoinnin aikana on syytä muistaa, että vasta sodan jälkeen on syntynyt ensimmäinen sukupolvi, joka kokonaisuudessaan - ainakaan periaatteessa - on saanut mennä aina vatsa täynnä nukkumaan.

VILJALLA on ollut ja on roolinsa kansainvälisessä politiikassa.

J. K. Paasikivi sai toukokuun lopulla 1941 Josif Stalinilta lupauksen 20 000 viljatonnista. Stalin myös piti lupauksensa. Vilja tuli Suomeen kesäkuun puolivälissä vain pari viikkoa ennen sodan syttymistä. Se oli niin merkittävä myönteinen uutinen, että Keskisuomalainen julkaisi 17.6.1941 etusivulla kuvan Neuvosliitosta tulleista viljavaunuista.

Stalinin ele ei pitkälle riittänyt. Suomi vältti vuosina 1942-1944 suoranaisen nälänhädän Saksan tuontiviljan turvin.

Välittömästi sodan jälkeen tilanne oli erittäin vaikea. Suomi selviytyi, koska Neuvostoliitto myi vuonna 1945 Suomelle viljaa suunnilleen saman määrän kuin Hitlerin Saksa edellisenä vuonna.

SADONKORJUU on nyt käynnissä. Vanhastaan tiedetään, että sadon määrä tiedetään varmasti vasta, kun se on laarissa. Jo nyt on kuitenkin arvioitavissa, että viljaa saadaan paljon ja etenkin vehnää enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Sen sijaan suomalaisille tärkeää ruista ei tule läheskään riittävästi. Lähes kolmannes rukiista on tuontitavaraa. Sitä on ostettavissa Euroopasta, joten eivät suomalaiset ohraleivän ja nisun varaan jää.

Viljan hinta muodostuu pääasiassa maailmanmarkkinoilla liikkuvien ylijäämäerien mukaan.

Rukiin tuotannon lisääminen tuottajahintaa korottamalla ei ole mahdollista. Elintarviketeollisuus ostaisi ilman muuta halvempaa ruista ulkomailta.

Sen verran epävarma viljakasvi ruis joka tapauksessa on, ettei nykyisellä maatalouspolitiikalla päästä lähellekään omavaraisuutta. Jos suomalaiset haluavat kotimaista ruisleipää, on rukiinviljelyä tuettava kansallisesti.

Kirjoittajaa on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

New Articles

Saarijärvi laskee vesilaitoksen tuotto-odotuksia

testijuttu.

Joulupäivän kokoontuminen Ceausescun haudalla

Ceausescun syntymäpäivä 26. tammikuuta haudalla

Vuoden keskisuomalainen 2019 on Pauli Raivio

Testivideo pysty

Vihreät saattavat äänestää Vihreästä Langasta

Kylmä nakki -someyhteisö jakaa vertaistukea, vinkkejä ja reseptejä ruuhkavuosien ruokapöytiin

Käyttökohteen saa vapaasti valita

Rock Siltanen – Uskon Huuhkajiin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.