Mooses tajusi kestävyysvajeen

Euroalueen kriisissä eletään ratkaisun hetkiä. Euroopan unionin on torstaina huippukokouksessa määrä sopia Kreikan uudesta lainapaketista sekä keinoista euroalueen talouden vakauttamiseksi ennen kuin velkakriisi leviää euroalueen suurmaihin Italiaan ja Espanjaan.

Velkakriiseissä ei ole ihmiskunnalle mitään uutta. Velka ja luotto ovat vanhempia yhteiskunnallisia ilmiöitä kuin raha. Velaksi pystyi elämään vaihdantataloudessakin, ainakin aikansa.

MUINAISESTA Babyloniasta on säilynyt paljon kaupallisia asiakirjoja, sillä Hammurabin lait edellyttivät tiukkaa kirjanpitoa. Muinais-Babylonian kauppasopimuksissa käytettiin korkoa, joka saattoi olla 33,3, jopa 40 prosenttia. Uus-Babyloniassa yleinen korkokanta oli 20 prosenttia.

Kaksoisvirran maa Mesopotamia oli aikansa finanssikeskus, josta käytiin kauppaa Intian, Kyproksen, Egyptin ja Seetrivuorten eli Libanonin kanssa. Pankkiiriliikkeet kuten Egibi & Pojat Babylonissa tai Muraššû & Pojat Nippurissa hallitsivat Kaksoisvirranmaan liike-elämää aina persialaisaikaan saakka.

Mesopotamian säilyneet oikeus- ja kauppa-asiakirjat todistavat hämmästyttävän kehittyneestä liike-elämästä. Muinais-Babyloniassa voitiin perustaa osakeyhtiöitä, mennä takaukseen tai tehdä konkurssi, jossa oli tarkat ositukset pesän nimetyille saamamiehille. Ihmisillä oli pankkitilinsä pankkiirien huostassa ja maksut voitiin suorittaa pankkiosoituksilla.

Juutalaiset eivät ennen pakkosiirtolaisuutta olleet kauppakansaa eivätkä tunteneet liiketoimintaan tarvittavaa lainausta. Baabelin vankeudessa monet juutalaiset kuitenkin erikoistuivat liike-elämään, ja Muraššûn pankkiiriliikkeen asiakirjoissa on paljon juutalaisia nimiä. Kun juutalaiset saivat kuningas Kyyrokselta luvan palata Palestiinaan, vain harva lähti. Useimmat olivat menestyneet vieraassa maassa niin hyvin että jäivät sinne.

Mooseksen lait sallivat juutalaisten ottaa korkoa ulkomaalaisilta. Lainojen vakuutena käytettiin takuusitoumuksia ja pantteja. Babyloniassa pankkien koronkiskontakierteessä elivät ennen kaikkea pienviljelijät, jotka satojen välissä olivat toistuvasti rahapulassa.

MAKSUKYVYTTÖMYYS huipentui orjuuteen, kun velallinen menetti velkojalle tilansa, karjansa, perheenjäsenensä ja lopulta itsensäkin. Kun rahamaailma toimi näin armottomasti eikä yhteiskunnan tukiverkkoja ollut, polarisoituminen johti kestävyysvajeeseen.

Mooseksen laki määräsi, ettei perheineen velkavankeuteen eli orjuuteen tuomitun velallisen orjuus saanut kestää kuutta vuotta kauempaa, seitsemäntenä hän pääsi perheineen vapaaksi. Myös Mesopotamiassa valtiaat turvasivat yhteiskuntarauhan järjestämällä yleisiä velkojen anteeksiantoja, yleensä hallitsijan vaihtuessa.

Amerikkalainen antropologi David Graeber päättelee teoksessaan Debt: The First Five Thousand Years, että maailman velkaongelmassa suurin muutos on lopulta tapahtunut velallisten tappioksi. Ennen valtiokoneisto armahti lopulta velallisen. Nyt suojellaan ensisijaisesti velkojia.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.