Vain lahoavia pylväitä?

Haapamäellä on suojeltu VR:n viestinnän käytöstä poistettu lennätin- ja viestiavojohtolinja. Kovinkaan suojellulta se ei silti näytä, sillä linjan Keuruun-puoleisen pään neljä ensimmäistä pylvästä makaavat parin vuoden takaisten kuparilankavorojen jäljiltä yhä maassa, eikä linja muutoinkaan kovin kurantissa kunnossa ole. Yksi pylväistä on tyvestään niin laho, että se on kaatunut omia aikojaan ja jäänyt killumaan ilmaan lankojen varassa.

Keski-Suomen ympäristökeskus määräsi 5.6.1998 Haapamäellä sijaitsevat radanvartijan vahtituvan ja halkoliiteri-tallirakennuksen pihapiireineen sekä tätä rakennusmiljöötä sivuavan noin 1,3 kilometrin lennätin- ja viestiavojohtolinjan suojeltaviksi rakennuslailla. Ne katsottiin osaksi 1800-luvulta säilynyttä arvokasta kulttuurimaisemakokonaisuutta. Silloinen VR-Yhtymä valitti päätöksestä ympäristöministeriöön ja vaati linjan rajaamista suojelupäätöksen ulkopuolelle. Ministeriö hylkäsi valituksen ja vahvisti suojelupäätöksen 17.12.1999.

Huoleen lennätinlinjan kunnosta ei ole herätty tänä päivänä, vaan jo syksyllä 1996 Keuruun kaupungin ympäristölautakunta ilmoitti lausunnossaan ympäristökeskukselle, että vaaratilanteiden ja vahinkojen välttämiseksi linja tarvitsee välitöntä peruskorjausta.

MITÄÄN ei kuitenkaan ole tapahtunut. Päällimmäinen syy tähän on syvä epätietoisuus siitä, kuka linjan omistaa.

Vähän jopa naurattaa se aulius, jolla Ratahallintokeskus ja VR-Yhtymä yrittivät valituksesta antamissaan lausunnoissa lahjoittaa linjaa toisilleen. Edellinen totesi, ettei sen asia ole siitä huolehtia, mutta VR-Yhtymä voi korvauksetta pitää linjansa rautatiealueella. Jälkimmäinen painotti, että VR:ää yhtiöitettäessä lennätinlinja siirtyi maapohjan mukana Ratahallintokeskukselle. Kuin varmemmaksi vakuudeksi tämä taas vielä selvitti viestiavojohtojen liittyvän rataverkolla olevaan runkoverkkojärjestelmään, joka yksiselitteisesti kuuluu VR-Yhtymälle.

Mutta kuinka ollakaan, linjan omistus onkin vuonna 2005 siirtynyt Corenet Oy:lle, jonka ydinbisneksiin historiallisen linjan suojelu ei vain ole kuulunut. Yhteydenotosta taloon jäi jopa maku, että oli tainnut unohtua koko linjan olemassaolo. Tämän VR Groupin ja tanskalaisen TDC:n yhdessä omistaman firman puolustukseksi on toki sanottava, ettei sitä suojelupäätöstä tehtäessä ollut edes olemassa.

EI SYYTTÄ sanota maailman käyneen monimutkaiseksi. Kuinka tavallinen ihminen voi pärjätä organisaatioviidakossa, kun asioita läheltä seuraavatkaan eivät tahdo löytää oikeaa osoitetta? Linjan suojelua valvovissa Keski-Suomen ely-keskuksessa ja Museovirastossa ei kummassakaan näet tiedetty, kuka linjan omistaa.

Ei tunnu olevan himohommaa tämä suojelu. Mutta eihän tällainen pallottelu ole mistään kotoisin. Linja on suojeltu ja sillä siisti. Voi toki sanoa, että eihän siellä ole kuin 42 lahoavaa pylvästä, ketä kiinnostaa! Mutta emmehän me voi kaikkea vanhaa hävittää. Keuruulla esimerkiksi itketään edelleen Vanhan Apteekin perään, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen Keuruun aluetoimittaja