Valtio motittaa maaseutua

Hyvä tarkoitus voi johtaa huonoon lopputulokseen. Viestintävirasto vaatii postia uusimaan kirjepostin hinnoittelun, koska sen mielestä hinnat ovat liian korkeita. Halvemmat kirjeet, kortit ja paketit tuntuvat hyvältä ajatukselta.

Asialla on kääntöpuolensa. Viestintäviraston ajama hinnoittelumalli johtaa siihen, että paikallislehtien, aikakauslehtien ja sanomalehtien jakelu maaseudulla kallistuu rajusti.

Hinnat nousisivat niin sanotussa perusjakelussa, jossa lehdet jaetaan muun postin yhteydessä aamupäivällä tai päivällä.

Sanomalehtien itse järjestämissä tai postilta ostamissa aamuvarhaisen varhaisjakeluissa hinnat pysyisivät ennallaan. Siis kaupungeissa ja suurissa taajamissa jakelu ei kallistuisi.

Valtiovallan eli viestintäviraston ajama malli johtaa siihen, että lehtien jakelu maaseudulla heikkenee. Tätä yksikään lehtitalo ei halua. Pieniä paikallislehtiä voi korotuksiin myös kuolla.

Tätäkö on Matti Vanhasen (kesk.) ja Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tasavertainen politiikka? Maaseudulta otetaan ja kaupunkeihin keskitetään?

JYVÄSKYLÄ aikoo nostaa puolella prosenttiyksiköllä kunnallisveroa. Korotus on raju. Vaikka julkisten palvelujen tarpeellisuudesta ei yhteiskunnassa olekaan erimielisyyttä, verotuksen kiristyminen on aina epäonnistuminen.

Jos julkisia palveluja ei pystytä hoitamaan hyvätasoisina ilman veronkorotuksia, se kertoo siitä, että työn tehostaminen ei pitkällä aikavälillä ole onnistunut. Tai sitten julkisia varoja on käytetty löysäkätisesti.

Kunnallisveroilla on ollut taipumus vain nousta. Edes parhaimpina kasvuvuosina veroprosentteja ei laskettu. Veronkorotusten tietä ei voi pitkään edetä.

Ehkä pitäisi löytää uusia kunnallisia budjetointimalleja, joissa talouden hyvinä vuosina kunnat ja kaupungit laittavat rahaa säästöön. Sitten huonoina vuosina näitä säästöjä voitaisiin purkaa. Näin vältyttäisiin verojen korotuksilta laskusuhdanteessa.

Kyse on siitä, kuinka poliittiset päättäjät oppivat hyvinä vuosina jättämään ylijäämää säästöön.

VAALIRAHAKATTO on pöljä idea, mutta puoluerahoituksen avoimuus on tärkeää. Nyt on syytä luoda kiihokkeita siihen, että yksityiset ihmiset, yritykset ja yhteisöt lahjoittavat rahaa puolueille. Tätä voisi innostaa vaikka osittaisella verovapaudella.

Vaalirahakatto johtaa lainkiertoon. Kun rahakatto lähestyy, mainontaa kierrätetään toisten käsien kautta.

Esimerkiksi vaalityö on Tarastin työryhmän ehdotuksen mukaan katon ulkopuolella. Näin erilaisin "vapaaehtoispataljoonin" tehtäisiin vaalityötä ohi rajoitusten. Myös SAK, EK tai yksityiset kansalaiset voisivat vapaasti mainostaa puolueiden sivustatukena.

Vaaliraharajoitukset ovat epäterveitä. Jos vaalit eivät näy mainoksin, koko demokratia hiipuu toisen luokan keskusteluksi.

Toivottavasti ministeri Tuija Braxin (vihr.) johdolla ei tehdä uutta ongelmaa kun toista korjataan. Ongelma ei ole ollut rahan käyttö vaan rahan hankinnan sidokset.

Ehdotuksella rahan käyttöönkin tulee lainkiertoa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.