Voittajia vain vähän

Nyt se, STT-jutun dopingoikeudenkäynti siis, on päättynyt ja tuomiot on annettu. Yleensä oikeusjutuissa on voittajia ja häviäjiä. Tässä tapauksessa niitä on kovin vaikea löytää. Yritetään silti.

Jari Räsänen ja Pekka Vähäsöyrinki tuomittiin ehdolliseen vankeuteen. Syyttäjä sai siis aikaiseksi kovalta kuulostavan tuomion. Onko syyttäjä siis voittaja? Ja Räsänen ja Vähäsöyrinki häviäjiä?

Syyttäjä onnistui siis jollain tavalla antamaan riittävät näytöt siitä, että tuomion saanut kaksikko tiesi enemmän kuin antoivat ymmärtää oikeudessa lähes 15 vuotta sitten. Tämän taas taisivat jo kaikki tietää ennen oikeudenkäyntiä. Ei syyttäjä siis kovin voittajalta kuulosta, etenkin, kun Jari Piirainen ja Antti Leppävuori todettiin syyttömiksi.

Räsänen ja Vähäsöyrinki. Tuomion saanut kaksikko on ollut tapauksen vuoksi pahassa piinapenkissä koko 2000-luvun. Niin pahassa, että tuskinpa ehdollinen vankeustuomio enää heitä paljon hetkauttaa. Kansan silmissähän he ovat syyllisiä olleet jo pitkään. En osaa nähdä edes tätä kaksikkoa oikeudenkäynnin häviäjänä.

Voittiko STT? Nythän se vanha ensimmäisen oikeudenkäynnin käynnistänyt uutisjuttu näytettiin jollain tavalla oikeaan osuneeksi. Sen tosin taisivat kaikki tietää jo ennen tätä viimeisintä oikeudenkäyntiä. Ja edelleen uskallan väittää, että se alkuperäinen Räsästä koskenut uutinen oli kehnosti tehty ja yksityiskohdiltaan virheellinen. Eli eipä tainnut voittaa edes STT.

ONKO VOITTAJA kenties antidopingtyö? Tulihan oikeudessa jollain tavalla näytetyksi, että 1990-luvulla suomalaisen hiihdon menestyksen taustalla oli systemaattinen dopingin käyttö.

Ai niin, senhän tiesivätkin kaikki jo ennen oikeudenkäyntiä.

Suomessa on liki käsittämättömästi jääty kiinni menneeseen. Aivan kuin ei olisi nähty, että Suomessa toimittiin 1990-luvulla (ja tietysti myös aiemmin) vain ajan hengen mukaisesti. Eihän dopingin käyttöä voi millään tavalla hyväksyä, mutta silti pitäisi ymmärtää, että Vähäsöyrinki ja karpaasit eivät ole mitään rikollisia. Heitä voi jopa pitää pahoin sairastuneen huippu-urheilun uhreina.

Samaan aikaan, kun Suomessa märehditään ikivanhoja juttuja, keskittyy viime kesänä positiivisen dopingnäytteen antanut Alberto Contador taas voittamaan Tour de Francen. Hieman aiemmin keväällä monet ihailivat NHL:n ja NBA:n mestaripelaajia, jotka eivät todennäköisesti koko kauden aikana ole antaneet yhtään dopingnäytettä.

Miksi minusta tuntuu siltä, että antidopingtyö ei tässäkään jutussa ole voittaja?

YKSI RYHMÄ voittaa oikeudenkäynnissä liki varmasti. Niin tässäkin tapauksessa. Se ryhmä on juristit.

Nyt on käyty kuukausia juupas-eipäs-väittelyä vuosien takaisesta asiasta. Jotenkin tulee semmoinen olo, että lakimiehet ovat päässeet nauttimaan isoja korvauksia kohtalaisen helposti.

Ja pahaa pelkään, että nyt käyty oikeudenkäynti poikii juristeille vielä lisää töitä.

Itse taas näkisin, että tämän asian voisi jo jättää lopullisesti taakse.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.