Jyväskylä kätkee sisäänsä kunnianhimoisen ja tunnustetun harrastajateatterikentän – "Kaikki teatterin tekemisestä kiinnostuneet otetaan avoimin mielin vastaan"

Mette Seppälä, 24, on löytänyt teatterin lavalta myös poikaystävän ja parhaat ystävänsä.

Jyväskylää on jo vuosia pidetty yhtenä Suomen harrastajateatterikentän kruununjalokivistä. Kaupungista löytyy toistakymmentä harrastajateatteria, minkä vuoksi tarjolla on jatkuvasti monipuolista ohjelmistoa: puhetta, tanssia, musiikkia ja liikettä.

Jyväskyläläinen Mette Seppälä, 24, on harrastanut teatteria lapsesta saakka ja tuntee Jyväskylän kentän hyvin. Lavakokemusta on kertynyt muun muassa Huoneteatterista, Kansannäyttämöltä, tanssiteatteri Krampista, AdAstrasta, Jyväskylän Työväenteatterista ja Laukaan Kanavateatterista.

– Vaikka puhutaan harrastajateatterista, mistään puuhastelusta ei Jyväskylässä koskaan ole kyse. Kaikki ovat aina sitoutuneita, eikä treenejä voi jättää väliin, ja kun on näytös, siellä ollaan, Seppälä kuvailee.

Kunnianhimoinen tekeminen ja teatteriväen kesken vallitseva vankka työmoraali on tehnyt Jyväskylästä valtakunnallisestikin tunnustetun teatterikaupungin. Jyväskylä edustaa lähes poikkeuksetta Työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä, minne kutsutaan vuosittain "Suomen parhaat" harrastajateatteriesitykset.

– Jonain vuonna siellä oli jopa kolme harrastajateatteria Jyväskylästä samaan aikaan. Se oli mahtavaa. Meillä oli omat Jyväskylä-bileet, Seppälä muistelee.

Suomen harrastajateatterikesä -tapahtuma muutti Seinäjoelta Jyväskylään pari vuotta sitten.

– Siellä oli todella monta esitystä Jyväskylästä, mikä kertoo siitä että täällä tehdään paljon, Seppälä sanoo.

Ensimmäisen kerran Seppälä astui lavalle vuonna 2004. Silloin Jyväskylän Työväenteatterissa sai ensi-iltansa kaupungin teatterikentillä pitkään vaikuttaneen Antti Viitamäen ohjaama Veljeni Leijonamieli.

Noin kymmenvuotiaalle Metelle se oli jännittävä kokemus. Isossa työryhmässä lapsinäyttelijöitä oli vain muutama, mikä tarkoitti että töitä tehtiin aikuisten työtahdilla. Mutta samalla myös hyvällä meiningillä.

– Yhteisöllisyys on Jyväskylän teatteripiireissä iso tekijä. Kaikki otetaan aina hyvin mukaan, eikä sosioekonomisella taustalla, iällä tai millään muulla ole mitään väliä. Ihmisten ikäero voi olla parhaimmillaan jopa 50 vuotta. Kaikilla on yhteinen päämäärä ja sen eteen tehdään tinkimättömästi töitä, Seppälä sanoo.

Työntäyteisen harjoitus- ja esityskauden aikana porukasta tuleekin usein tiivis. Seppälä kertoo löytäneensä teatterilavalta niin poikaystävän kuin hyvät ystävänsäkin.

 

Tällä hetkellä hän on mukana Huoneteatterin Veriruusut-näytelmässä. Punakaartin naissotilaista kertova draama saa ensi-iltansa syyskuun puolivälissä. Seppälällä on keskeinen rooli Martta Halmisena, toista pääroolia Sigrid Suovasta näyttelee Maija Lehtoranta.

– Olemme tunteneet Maijan kanssa lapsesta saakka. On hienoa saada tehdä näytelmää sellaisen ihmisen kanssa, jonka tuntee eikä tarvitse rakentaa luottamusta erikseen. Esimerkiksi toisen koskettaminen on todella helppoa.

Harvoin Seppälä kuitenkaan joutuu tekemään töitä tuikituntemattomien kanssa. Jyväskylässä on paljon teatteriharrastajia, mutta loppupeleissä piirit ovat pienet. Samat kasvot vaihtelevat teatterista ja proggiksesta toiseen.

–  Nykyään aina tunnen jollain tasolla kaikki tyypit, keiden kanssa näyttelen. Osa on hyviä ystäviä, osa vähintään kavereiden kavereita.

Seppälän mukaan pienuudestaan huolimatta piirit eivät ole sulkeutuneet.

– Kaikki otetaan aina avoimin mielin vastaan. En ole edes kuullut, että teatteripiirejä pidettäisiin jotenkin sisään päin kääntyneinä. Itse en ainakaan halua olla luomassa tai ylläpitämässä sellaista mielikuvaa. Täällä ylipäätään vaihtuu porukka tosi usein, kun ihmiset muuttavat pois kaupungista ja uusia tulee tilalle, Seppälä sanoo.

Kuten sanottua, teatteri on aikaa vievä harrastus, johon on sitouduttava täysillä. Mutta kuinka sellaista jaksaa vuodesta toiseen?

– En ole oikein missään vaiheessa tehnyt mitään valintaa, että näyttelenkö. Tämä on vain niin suuri intohimo. Kai se liittyy johonkin terveeseen esillä olemisen tarpeeseen, Seppälä sanoo.

Kaikki otetaan aina avoimin mielin vastaan.

Tällä hetkellä kulttuurintuottajaksi ammattikorkeakoulussa opiskelevalle Seppälälle teatteri on ennen kaikkea harrastus, mutta se vie silti suuren osan ajasta. Seppälä on muun muassa AdAstra teatterin sekä vuosi sitten perustetun Puskakollektiivin puheenjohtaja.

Kahdeksan nuoren naisen ryhmä on tuonut vuoden aikana näyttämölle kaksi ensi-iltaa: Hyperbola Animals ja Toinen näytelmä. Molemmat produktiot ovat ryhmäläisten itsensä käsikirjoittamia, ohjaamia ja tuottamia. Jyväskylän lisäksi ryhmä on esiintynyt myös muualla Suomessa.

– Emme ole määrittäneet Puskista teatteriryhmänä mitenkään. On kuitenkin hienoa, mitä kaikkea sen kautta on jo päässyt tekemään, Seppälä sanoo.

Tulevaisuudessa Seppälä työllistäisi itsensä mieluiten teatterin kautta.

– Tämä on se, mitä kaikkein mieluiten teen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden ilmainen tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .