Jyväskylän avoin ilmapiiri saa kiitosta seksuaalivähemmistöiltä, mutta asiat voisivat olla vielä paremmin – Setan puheenjohtaja:"En kävele mieheni kanssa kadulla käsi kädessä"

Vähemmistöjen asema on viime vuosina parantunut valtakunnallisesti muun muassa lainsäädännön ansiosta. Jyväskylästä puuttuvat silti muun muassa homobaarit ja oma pride.

Jyväskylän ilmapiiristä antaisin arvosanaksi jopa ysin. Organisoidusta toiminnasta ja mahdollisuudesta olla osallisena antaisin puolestaan ehkä seiskan, sanoo jyväskyläläinen Irina Tuokko, 25.

Erityspedagogiikan opiskelija ja vihreiden kaupunginvaltuutettu on asunut Jyväskylässä viisi vuotta.

Siinä ajassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on muuttunut niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla: runsas vuosi sitten eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain, kesällä Helsinki Prideen osallistui ennätysmäärä osallistujia ja parhaillaan ihmisoikeusjärjestöt tekevät töitä uuden translain eteen.

Jyväskylän yliopisto tiedotti puolestaan elokuun alussa, että kampuksen Liikunta-rakennukseen tulee syksyn aikana sukupuolineutraali pukukoppi ja suihku.

Myöhemmin, kun kerroin, että olen lesbo, se olikin kaikille ihan ok.

– Voi kysyä, että miksi tämä tapahtuu vasta nyt, mutta toisaalta, en tiedä mitään muuta paikkaa, missä olisi jo sukupuolineutraali koppi. Tämä on todella hienoa. Koppi ei ole vain sukupuolineutraali, vaan mahdollistaa turvallisen tilan myös muille. Joku on voinut käydä esimerkiksi ison leikkauksen, jonka jäljiltä kehossa on paljon arpia, Tuokko sanoo.

Tuokko itse muistaa, millaista opiskelu oli ennen kuin yliopiston kirjastolle tulivat sukupuolineutraalit vessat. Hän itse kokee olevansa nainen, mutta ei identifioidu sukupuoleen kovinkaan vahvasti.

– Kun nyt näen, että L:lle tulee sukupuolineutraali pukukoppi, ajattelen että olisipa jokaisessa koulussani ollut tällainen. Jo se kun yliopiston kirjastolle tuli sukupuolineutraali vessa oli iso asia. Jokaisella pitää olla tervetullut olo ja sellainen tilanne, että voi käyttää kaikki voimavaransa opiskeluun, eikä tarvitse miettiä identiteettiin liittyviä asioita. Itse kävin pitkään kirjastosta kotonani Vaasankadulla vessassa. Enää ei tarvitse.

Opiskelijoiden avoimuus auttaa

Tuokko muutti Jyväskylään vuonna 2013 opintojen perässä. Noin 30 000 asukkaan Kangasalla asuneelle sateenkaarinuorelle se oli samaan aikaan helpottavaa ja pelottavaa.

Ensimmäisellä yhteisellä lounaalla yliopistokavereiden kanssa Tuokko ei uskaltanut kertoa seurustelevansa tytön kanssa.

– Olin kuullut jonkun verran negatiivisia kommentteja seksuaalisesta suuntautumisestani, ja kun lounaalla naisoletetut opiskelukaverini kysyivät, onko minulla poikaystävää, vastasin vain että ei ole. Myöhemmin, kun kerroin, että olen lesbo, se olikin kaikille ihan ok.

Sittemmin Tuokko sai huomata, että Jyväskylässä on kaiken kaikkiaan helppoa asua ja opiskella.

–  Olin yllättynyt, miten paljon ylioppilaskuntamme (JYY) tekee sen eteen, että jokaisella opiskelijalla olisi hyvä olla. Kaikki ovat yhdenvertaisessa asemassa. En ollut tottunut siihen, että mikään isompi organisaatio puhuu näiden asioiden puolesta.

Yliopistolla saanut olla varpaillaan

Vaikka Tuokko on tuntenut usein olonsa hyväksi ja tervetulleeksi yliopistolla, on hän toisinaan joutunut kokemaan ikäviäkin asioita. Muun muassa kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan kommentit homoseksuaalisuudesta ovat saaneet hänet varpailleen. Elokuussa Puolimatka aiheutti kohun yliopistolla ja mediassa rinnastamalla homoseksuaalit pedofiileihin Oikea Media -verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan.

– Olen keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat tämän takia joutuneet pohtimaan, että haluavatko he tulla opiskelemaan kasvatustieteitä Jyväskylään, Tuokko kertoo.

Hänen mukaansa yhden professorin kirjoituksilla ei kuitenkaan ole vaikutusta koko yliopiston maineeseen.

– Muuten täällä on hyvä meininki. Minulla on ollut paljon ihania opettajia, joista monet ovat kiinnostuneita sukupuolitietoisesta opettamisesta.

– Esimerkiksi fuksivuotenani kotiryhmäohjaajani otti puheeksi sateenkaariperheet ja kuinka opettajien pitäisi suhtautua heihin. Olin otettu, että heti aluksi otettiin tämä puheeksi. On hienoa, että opettajat oikeasti haluavat tietää ja kuulla opiskelijoita aiheesta.

Kaikki toiminta yhden yhdistyksen harteilla

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema Jyväskylässä on pitkälti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistävän Seta ry:n vastuulla. Yhdistys järjestää kaupungissa muun muassa tuki- ja koulutustoimintaa, retkiä ja bileitä.

Tuokon mukaan taakka on liian suuri yhden järjestön kannettavaksi. Valtuutetun ja sivistyslautakunnan puheenjohtajan mielestä esimerkiksi kaupungin myöntämien tukien pitäisi olla suurempia.

– Kaikki on Jyväskylän Setan harteilla. Transryhmissä tulevat jo seinät vastaan, kun olisi niin paljon tulijoita. Kaikki tilavuokrat ynnä muut ovat isoja yhdistykselle, joka hoitaa yksin niin monipuolisesti näitä asioita.

 

Tämän myöntää myös Jyväskylän Setan puheenjohtaja Petri Janhunen.

Tarvetta ja kiinnostusta monipuoliselle sateenkaaritoiminnalle olisi, mutta tilat ja tekijät puuttuvat. Toimintakin on pitkälti vapaaehtoisten varassa, joista iso osa on opiskelijoita. Se tarkoittaa, että kesäisin Jyväskylässä toimintaan tulee vääjäämättä tauko.

– Se näkyy muun muassa siinä että Jyväskylässä ei ole prideä. Ainakaan itse en ole nähnyt tai osallistunut kertaakaan. Sellainen pitäisi kyllä olla, koska Jyväskylää paljon pienimmissäkin kaupungeissa on oma pride, Tuokko sanoo.

Homomiehillä turvattomampaa

Petri Janhunen tuli kaapista ulos vuonna 2003. Vajaassa 20 vuodessa paljon on muuttunut parempaan suuntaan, mutta silti Jyväskylä ei ole mikään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tyyssija. Arvosanaksi hän antaa kaupungille 7,5.

– Kymppiä ei voi antaa mitenkään.

Hänen mukaansa Jyväskylässä on kuitenkin ihan hyvä asua ja kaupungilla törmää vain harvoin epäasialliseen käytökseen.

– Silloin tällöin huomaa, että käsi kädessä kulkevia naispareja saatetaan tuijottaa pitkään tai huudella jotain. Muuten ei ole juuri mitään, mikä kertoo siitä, että tällaisilla asioilla ei ole enää ihmisille merkitystä.

Miesten kohdalla tilanne on kuitenkin eri.

Kaupunginvaltuutettuna olen saanut paljon toiveita, että hoitakaa nyt se homobaari tänne.

– En kävele mieheni kanssa käsi kädessä kaupungilla, Janhunen sanoo.

Hänen mukaansa kaupungilla ei juuri törmää muihinkaan miespareihin. Saman on laittanut merkille myös Tuokko. Hän uskoo, että kyse on maskuliinisuuteen liitetyistä vahvoista stereotypioista.

– Minulla on aina ollut todella turvallinen ja vapautunut olo etenkin opiskelijana. Tiedän paljon naispareja ja ihan oman oppiaineeni sisälläkin on paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Kahden miesoletetun näin kulkevan käsi kädessä kuitenkin vasta kolmantena opiskeluvuotenani, Tuokko kertoo.

– Homomiehet ovat edelleen paljon epäturvallisemmassa asemassa. En osaa ajatella, että lesbonaisena tarvitsisin itselleni suunnatun, erillisen tilan, mutta homomiesten voi olla turvatonta vaikka pussata baarissa. On tosi eri asia olla julkisesti miespari kuin naispari, Tuokko sanoo.

Tästä syystä Tuokko kaipaa kaupunkiin Priden lisäksi muun muassa sateenkarikahvilan ja -baarin.

– Kaupunginvaltuutettuna olen saanut paljon toiveita, että hoitakaa nyt se homobaari tänne. En tosin tiedä, voinko itse vaikuttaa siihen, Tuokko sanoo.

Yksi konkreettinen tavoite hänellä kuitenkin on.

– Haluan Jyväskylään Pride-liputuksen ensi vuonna.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden ilmainen tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .