Kaksi Jyväskylää: Junantuoma tuore kaupunkilainen vastaan paljasjalkainen jyväskyläläinen

Pohjanmaan ja Tampereen kautta Jyväskylään päätynyt toimittaja vertaa näkemyksiään piilevästi kotiseuturakkaan paljasjalkaisen jyväskyläläisen kanssa.

Jyväskylään vasta muuttaneilla ja kaupungissa koko ikänsä asuneilla ihmisillä on usein hyvin erilainen näkemys nykyisestä kotikaupungistaan. Junantuomat tuoreet jyväskyläläiset saattavat huomata asioita, joihin paljasjalkaiset "Suomen Ateenan" asukkaat eivät ole kiinnittäneet huomiota vuosiin. Toisaalta syntyperäisille jyväskyläläisille itsestään selvät asiat saattavat hämmentää uusia tulokkaita.

Keskisuomalaisen kesätoimittajat Anni Keski-Heikkilä ja Jaakko Närhi käyvät näkökulmaerojen kimppuun ja katsovat, miltä Jyväskylä näyttää kahden eri silmäparin kautta. Keski-Heikkilä oli Keskisuomalaisen toimituksen tuorein jyväskyläläinen, jonka kokemukset kaupungista olivat yksinomaan tältä kesältä. Närhi taas on asunut kaupungissa tai sen ympärillä koko ikänsä ja on ehtinyt sekä notkua päämäärättömästi Kauppakadulla kavereidensa kanssa että myöhemmin hiljaisen tekopyhästi paheksua keskustan nykyisiä nuoria kivenpotkijoita.

Anni: Muutin Jyväskylään kesäkuun alussa. Ensimmäisenä päivänä päätin tehdä tutustumiskävelyn kaupungin keskustan halki. Yläkaupungilta Kolmikulman rakennukselle päästyäni hämmästyin. Tässäkö tämä oli? Kaupungin pääkadun käveli päästä päähän kymmenessä minuutissa, eikä matkalla ollut sen kummempia maisemia, vain aikansa elänyttä ostoskeskusta. Tuntuu, että Jyväskylällä on paljon suuremman kaupungin maine. Onhan kaupunki oikeastikin Suomen seitsemänneksi suurin väkiluvussa mitattuna.

Missä kaikki ihmiset ja vilkas kaupunkielämä ovat? Onko Jyväskylä sittenkin pikkukylä, jolla on suuren kaupungin maine?

Jaakko: Naurettavia syytöksiä. On toki totta, että keskustan kuolemisesta on nostettu huolta jo muutaman vuoden ajan. Kauppoja ja palveluita siirtyy jatkuvasti muutaman kilometrin päähän Seppälään suurten automarkettien lähelle. Tietysti keskusta on tiettyinä aikoina hiljainen, mutta esimerkiksi kesäisenä lauantaina tai syksyllä opiskelijoiden palattua kaupunkiin kävelykadulla on varsin mukavasti vilinää.

Kääntäisinkin keskustan hetkittäisen rauhallisuuden Jyväskylän hyväksi puoleksi. Ehkä Jyväskylä on juuri sopivan kokoinen kaupunki, joka tarjoaa tiettyinä hetkinä myös vilkasta kaupunkielämää sitä kaipaaville ilman suurkaupunkien jatkuvaa hektistä kiirettä.

Olet aiemmin viettänyt aikaa Pohjanmaalla ja Tampereella. Mitä niissä paikoissa on, mikä Jyväskylästä puuttuu?

Anni: Vastaus on helppo: tasaista maata! Järvet ja kukkulat tekevät toki maisemasta kauniin, mutta käytännöllisiä ne eivät ole. Hyvin nopeasti muuton jälkeen huomasin, että tarvitsen Jyväskylässä pyörän. Välimatkat ovat yllättävän pitkiä, mutta pyörätieverkosto on loistava. Luulin pyörän hankkimisen ratkaisevan ongelmani täysin, mutta olin väärässä. Siitähän ongelmat vasta alkoivat.

Kenties Jyväskylässä oudointa onkin, ettei siinä ole mitään outoa.

Kaupungin keskusta on rakennettu käytännössä mäkeen niin, että minne tahansa kuljet, vastassa on ylämäki. Ylä- ja alakaupunkiin jakautuva Jyväskylä on heikkohermoisen pyöräilijän painajainen. Ylämäet eivät tunnu loppuvan. Pohjanmaalta kaipaankin loputtomia tasaisia lakeuksia. Tampereen tiiviissä keskustassa kaikki on taas niin lähellä, että en käytä pyörää juuri ollenkaan.

Koko elämänsä Jyväskylässä asuneelta tekee mieli kysyä: tottuuko mäkiseen maastoon ikinä?

Jaakko: Lyhyesti, ei. Pyörä on kieltämättä Jyväskylässä opiskelijalle lähes yhtä välttämätön kuin Kelan tukema lounas. Kaupungissa on vino pino pyöräilyn harrastajia, jotka epäilemättä rakastavat kukkulamaastoa. Meille tavallisille laiskimuksille kotimatkan, kauppareissun ja työmatkan mäet ovat kuitenkin aina yhtä tuskallisia. Tasaista pyöräilytietäkin toki löytyy, sillä Jyväsjärven ympäri kiertävä rantaraitti on enimmäkseen tasainen. Valitettavasti harva työmatka kulkee yksinomaan järven rantaa pitkin.

Maasto saattaa kuitenkin olla Jyväskylän kuoppaisin piirre. Tykkäämme nimittäin väittää, että puhumme Suomen murteista sitä ”puhtainta” ja olemme muutenkin mukavia tolkun ihmisiä.

Onko Jyväskylässä tai meissä jyväskyläläisissä jotain outouksia, joita emme itse huomaa?

Anni: Tuntuu, että Jyväskylä on täynnä pieniä omituisia maamerkkejä ja patsaita, jotka välillä kummastuttavat. Esimerkiksi kaupungin keskustan maassa oleva kompassikuvio ja Lutakon sillan alla roikkuva Keinuja-patsas ovat tällaisia. Jyväskylän murteesta minulla on ollut vaikeuksia erottaa mitään tiettyjä piirteitä, eikä ihmisissäkään juuri ole valittamista. Tavallisuus ja mukavuus ovat melkein epäilyttäviä. Kenties Jyväskylässä oudointa onkin, ettei siinä ole mitään outoa.

Se mietityttää, että onko jyväskyläläisillä joitakin yhteisiä luonteenpiirteitä? Kaikki tuntuvat harrastavan liikuntaa, mutta millainen on tyypillinen jyväskyläläinen?

Jaakko: Vihdoin myös ulkopaikkakuntalaiset tunnustavat liki raivostuttavan normaaliutemme! En tiedä onko tyypillistä jyväskyläläistä edes olemassa. Toki Jyväskylästä puhutaan Suomen vihreimpänä kaupunkina, sillä viime kuntavaaleissa Vihreät nousi kaupungin suurimmaksi puolueeksi. Tästä huolimatta Jyväskylässä on varmasti kaikkien näkemyksien sekä ammatti- ja ihmisryhmien edustajia. Tästä joukosta on hankala löytää yhtä tyypillisintä ihmistyyppiä.

Yksi asia minua jäi hieman kaivelemaan. Mitä kummallista kompassissa muka on? Sehän on keskustan helpoin ja luonnollisin tapaamispaikka, jonka kaikki tuntevat! Keinuja-patsas on kieltämättä omituinen, sitä edes minä en osaa selittää normaaliksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden ilmainen tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .