Kolumni: Alvar Aallon perintö on herkkänahkaista

Onko tosiaan niin, että Aallon rakennusten arvokkuus kärsisi, vaikka niitä jälkikäteen kunnolla parannettaisiin?

Tänä iltana ja vain tänä iltana saatte haukkua Alvar Aaltoa, lausui Alvar Aalto -säätiön johtaja Tommi Lindh Vakiopaine-baarissa tiistaina 28. elokuuta järjestetyssä Paska Aalto! -keskustelupaneelissa.

Jos ajaudut vääriin porukoihin Jyväskylässä, et voi välttyä jatkuvalta arkkitehti Alvar Aallon ylistykseltä. Kaikki poikkipuoliset sanat teilataan ja sitten vouhotetaan, miten rakennukset sulautuvat kauniisti luontoon. Kuten vaikka Viitatorni, Viitaniemen 13-kerroksinen "Aallon Torahammas"?

Sisäilmaongelmat, vessaproblematiikka, tasakatot ja huonot tilat liikuntarajoitteisille ovat tuttuja teemoja Aallon rakennusten ympärillä.

Lisäksi tulee muistaa, että Aallon rakennukset ovat suojelukohteita. Kaikkiin muutoksiin pitää kysyä Museoviraston lupa, jonka saaminen voi parhaimmillaan kestää lähes vuoden (Yle 3.11.2014).

Jatkuviin remontteihin käytetään kymmeniä miljoonia euroja, sillä Suomessa yritetään "kunnioittaa Aallon kädenjälkeä pieniä yksityiskohtia myöten."

Onko tosiaan niin, että Aallon rakennusten arvokkuus kärsisi, vaikka niitä jälkikäteen kunnolla parannettaisiin?

Esimerkiksi yliopiston kampuksen C-rakennuksessa eli Capitoliumissa on ollut toistuvia sisäilmaongelmia, joiden takia sitä on kunnostettu useita kertoja.

Onko tosiaan niin, että Aallon rakennusten arvokkuus kärsisi, vaikka niitä jälkikäteen kunnolla parannettaisiin?

Jos googlettaa "Alvar Aalto ongelmat" saa alle sekunnissa tuloksia 229 000 kappaletta ja kunnostuskohteita löytyy ympäri Suomea.

"Imatran kirkon korjaaminen maksaa arviolta 2 miljoonaa euroa" (Etelä-Saimaa 15.3.2017).

"Kotkan Sunilassa Aallon suunnitteleman kerrostalon asuntoja myydään pilkkahintaan" (Yle 22.4.2018).

"Finlandia-talon remontoinnin arvioidaan maksavan 60 miljoonaa euroa" (HS 17.2.2018).

Suurin menoero tulee ilmeisesti rakennuksen ulkopinnasta, jonka marmori ei kestä Suomen sääoloja. Viimeksi Finlandia-talon ulkopintaa korjattiin vuonna 1999, jolloin ulkopinnan materiaaliksi valittiin sama Carraran marmori, joka ei kestä Suomen sääoloja. Seuraavan kunnostuksen on tarkoitus alkaa vuonna 2021.

Kun hakuriville kirjoittaa "Alvar Aalto hyvä arkkitehti", on ensimmäinen tulos Kauppalehden keskustelupalstan aihe nimeltä "Alvar Aalto oli huono arkkitehti."

Kotibileissä sinut istutetaan Artek-jakkaralle ja vain hyvällä tuurilla saat sen käytännöllisemmän vaihtoehdon eli nelijalkaisen. Todennäköisesti kuitenkin joudut sille kolmijalkaiselle kapistukselle, jolla istuminen on epävakaampaa kuin huojuvan tornin pelaaminen linja-auton kyydissä.

Myös juomat läikkyvät linkin penkissä vähemmän kuin jakkaralla.

Fanaattisimmilta aallottajilta löytyy kodeistaan myös Aalto-maljakoita, joilla ei ole mitään muuta tehtävää kuin säilyttää avaimia. Senkin pitää olla se pienin ja halvin mahdollinen, koska muuten kättä ei saa missään kulmassa sujautettua korkeampaan maljakkoon sisälle.

Alvar Aaltoa saa toki kunnioittaa ja se onkin aiheellista. Hän kuitenkin on yksi tunnetuimpia suomalaisia.

Rakennusarkkitehtuurin kunnioitukselle sen sijaan on kehitettävä järkevät rajat. Kritiikittömyys ja ongelmien uusiutuminen esimerkiksi huonojen rakennusmateriaalien takia tuskin hyödyttää ketään.

Aallon luomuksissa on paljon pieniä kuriositeetteja, joihin voisi takertua, kuten Artek-muotoilun erikoisuuksia. Tärkeää on se, että voitaisiin myös kritisoida arkkitehtineron rakennuksia ja arvioida onko niiden ääretön paapominen aiheellista.

Kirjoittaja on Alvar Aalto -skeptikko ja kolmen kaljan keskustelunavaaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden ilmainen tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .