Näin puhut jyväääskylää – Keski-Suomen pääkaupungissa ei keskustellakaan kirjakielisimmällä suomella

Jyväskylän puhekieltä on kuvattu muun muassa murteettomaksi, olemattomaksi, mitäänsanomattomaksi, laimeaksi ja pliisuksi. Näin kertoo suomen kielen professori emerita Aila Mielikäinen. Hän on julkaissut Marjatta Palanderin kanssa tutkimuksen siitä, miten suomalaiset puhuvat murteista.

– Suomalaisia on pyydetty laittamaan Suomen kaupunkeja murteellisuusjärjestykseen. Jyväskylä on jäänyt Lahden kanssa aina viimeiseksi, Mielikäinen paljastaa.

Vahvimpien murteiden taas miellettiin olevan Turussa, Raumalla ja Kuopiossa.

Silti on täysin puppua, etteikö Jyväskylässä olisi ollenkaan murretta.

 

Ensimmäisenä Jyväskylän puhekielestä tulee useimmilla mieleen vokaalin "venyytys": kaupungin nimikin äännetään usein "Jyväääääskylää".

Mielikäisen mukaan kyseessä on kuitenkin melko uusi havainto, eikä ilmiötä ole aiemmin mielletty savolaismurteiden – joihin Jyväskylän puhekieli yllättäen kuuluu – tyypillisiin piirteisiin. Kielentutkijat ovat kuitenkin todistaneet, että itämurteissa toisen tavun lyhyessä vokaalissa on venytys. Mutta vain tietyissä äänneympäristöissä.

– Todennäköisesti jyväskyläläiset eivät ole itse tiedostaneet tätä piirrettä aiemmin. Pitenemistä eivät muutkaan itäsuomalaiset havaitse omista murteistaan, vaan sen huomaavat parhaiten ne, joiden kotimurteessa sitä ei ole. Minäkin huomasin sen vasta, kun Hämeestä Jyväskylään opiskelemaan tulleet kommentoivat siitä, Mielikäinen kertoo.

Jyväskylä-sanan äännerakenne on sellainen, että toisen tavun vokaalin pidentyminen kuuluu erittäin herkästi. Toisen tavun v-äänne vahvistaa vielä venymisen vaikutelmaa.

Nykyään venytys leimaa Jyväskylää.

– Jos paikkakunnan nimessä on jokin murrepiirre, sitä aletaan helposti jäljitellä. Muita murreasussa jäljiteltyjä paikannimiä ovat esimerkiksi Laakaa (Laukaa) ja Nurmoo (Nurmo). Sen sijaan ihmisten on vaikea keksiä muita esimerkkejä, joissa venytys toteutuu oikein, sillä ilmiötä ei välttämättä tunnisteta niin hyvin, Mielikäinen toteaa.

Jos siis haluat puhua aidon jyväskyläläisen tapaan, älä suinkaan venytä joka ikistä vokaalia – venytyksen täytyy tapahtua aina tietynlaisessa äänneympäristössä.

 

Jyväskylän alueen omaleimaisista sanoista selkeästi tunnetuin on eppu, joka tarkoittaa alakoulun ensimmäistä luokkaa. Sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta ainakin 1970-luvulla se on jo tunnettu.

Eppua käytetään suvereenisti esimerkiksi Jyväskylän normaalikoulun vuosikertomuksissa ja sanomalehti Keskisuomalaisessa. Löytyy se myös Urbaanista sanakirjasta. Muut alakoulun luokat ovat toppu, kolkki, nelkki, viikki ja kuukki, mutta niitä Urbaani sanakirja ei tunne.

Mielikäinen arvelee, että näiden sanojen syntyyn on vaikuttanut Jyväskylän asema koulukaupunkina.

– Jyväskylässä on pitkään koulutettu opettajia. Kaupunki on tiivis ja pieni, kampus omaleimainen. Alue on ollut otollinen synnyttämään kouluun liittyvää sisäpiirisanastoa. Muunlaisissa ympäristöissä, kuten vaikkapa Helsingissä, tällainen sisäpiirislangi ei pääsisi ehkä yhtä helposti vakiintumaan eikä leviämään.

 

Omaleimainen sana on myös linkki, eli linja-auto. Siihen ei voi olla törmäämättä, sillä linkki on otettu jopa Jyväskylän seudun joukkoliikenteen nimeksi. Samantyyppinen sana tunnetaan myös muualla: esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla sanotaan linkka ja Lahdessa linkku.

Ihmetystä ulkopaikkakuntalaisissa on herättänyt myös taksari. Yllättäen se tarkoittaa syötävää, makkaraperunoita. Nimi juontaa juurensa "taksimiehen annoksesta".

 

Jyväskylän alueen puhekielen leimallisia piirteitä on vähentänyt se, että Jyväskylä sijaitsee savolaismurteiden ja hämäläismurteiden rajalla. Vahvasti leimalliset puheen piirteet ovat helposti jääneet pois käytöstä, kun murrerajan toisella puolella sellaista kieltä ei ole käytetty. Kieli on sekoittunut helposti myös sen vuoksi, että Jyväskylään on tullut paljon ihmisiä muualta.

Monesti kuulee puhuttavan, että Jyväskylässä puhuttaisiin kirjakielisintä suomea. Se ei Mielikäisen mukaan pidä lainkaan paikkaansa.

 

– Sakari Topeliuksen Maamme-kirjassa (1875) todetaan, että sisämaassa puhutaan puhtainta kieltä. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että kielessä ei näy ruotsin kielen vaikutus. Jyväskylä oli "puhtaasti" suomenkielinen kaupunki, joten ruotsinkieliset tulivat näille seuduille oppimaan suomea, Mielikäinen korjaa käsitystä.

Kuulopuheet ovat säilyneet silti tähän päivään asti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden ilmainen tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .