Kortepohja räppäsi ihon alle

Jyväskylän Kortepohjassa asuvalla Rekamilla, Lauri Pihlmanilla, 27, menee tuskin päivää ilman uutta biisiä tai riimiä.

Suomirapin tämänhetkinen suosio tuntuu hänestä pieneltä ihmeeltä. Enää ei pelkästään apinoida Amerikan mallia, vaan genreä leimaavat omasta kulttuuristamme nousevat piirteet.

Tässä juoksussa kasvaa jyväskyläläinen nuorten tekijöiden joukko, joiden menon Rekami luokittelee ”mielettömäksi”.

– He ovat olleet genren imussa pienestä pitäen. Heillä ei ilmeisesti ole niskassa 90-luvun peikkoa.

– Rapin Suomen mestari vuodelta 2012, Gettomasa, on vasta 20-vuotias, ja hänen debyyttialbuminsa tulee olemaan tämä vuoden kovimpia levyjä. Vanha tekijä Joniveli on myös aktivoitumassa uudelleen. Taitavia tekijöitä on niin paljon, että Jyväskylää voi sanoa tämän hetken suomirapin pääkaupungiksi.

Aina oltava pari valmiina

Rekamin tuorein levy, Vuoden tulokas, ilmestyi joulukuussa. Lisäksi päätoimiseksi musiikintekijäksi heittäytyneen media-assistentin kotistudio suoltaa taustoja muille hiphop-artisteille.

Esimerkkinä mainittakoon Fintelligensistä tuttu Iso-H, Stepa ja yksi Rekamin henkilökohtaisista innoittajista ja esikuvista, Asa. Tämän tuoreella Rapsodia-albumillaan kortepohjalasivaikuttajan kädenjälki kuuluu vahvasti. 

– Koskaan ei voi tietää, milloin Onko sulla biittejä -viesti tulee. Siksi on aina oltava pari, kolme hyvää valmiina.

Rekamin maine on levinnyt niin, että hän voi jo valita yhteistyökumppaninsa.

Uran käännekohta tapahtui 2004, jolloin hän tuotti omakustannelevyn LX-Beats nimellä. Mukaan intoutui toistakymmentä amerikkalaista artistia.

2008–12 Rekami pyöritti omaa, pientä levy-yhtiötä, jonka suojiin sulkeutui niin paljon muita, että henkilökohtainen biisinteko kärsi.

Töiden päättyminen TeliaSoneran asiakaspalvelussa pakotti miettimään asioita uudella tavalla. Levy-yhtiö meni pakettiin, koska sen pyörittämien nieli rahaa. Paras tulonlähde ovat tällä hetkellä keikat ja radiossa soivat biisit.

– Yksi kaveri kysyi, että miltä tuntuu, kun sä vaan istut kotona ja tilille sataa rahaa teostokorvauksista. Mutta ei se mene niin. Sen eteen on tehty töitä lähes 20 vuotta.

Puukko niskassa -fiilis

Työnteko alkoi 90-luvulla, jolloin Rekami tunnettiin ainoastaan Laurina. Hän kävi Normaalikoulua ja harrasti pianonsoittoa konservatoriossa sekä jazzpianisti Marian Petrescun oppilaana.

Suunnannäyttäjäksi muodostui muutamaa vuotta vanhempi serkku, joka opetti, miten tietokoneella voi tehdä musiikkia.

– Marian puolestaan kannusti aina, kun tein tunneilla omia juttuja. Hän rohkaisi improvisaatioon, mistä iso kiitos. Näin jälkeenpäin sen merkityksen ymmärtää.

Noina aikoina Suomen hiphop-kulttuuri oli vasta nupullaan.

– Oli herkässä saada turpaan joihinkin siniristilippuun verhoutuneilta tyypeiltä, jos oli vähänkin löysemmät housut. Toisinaan oli vähän sellainen puukko niskassa fiilis, että onko tää nyt okei.

Omaa tuotantoaan pohtiessaan Rekami linjaa puolet Vuoden tulokas -levystä silkaksi hauskanpidoksi. Puolet ovat sitten vakavampia. 

– Pieni vihainen mies minussa on iän myötä rauhoittunut. Ei minulla ole sellaista agendaa, että voisin paasata tosissaan, olematta jollain tavalla korni. Sen takia käsittelen näitä vakavempiakin aiheita pilke silmäkulmassa. Viesti menee silloin paremmin perille.

Viime syksynä Rekami kuohutti maan rap-piirejä. Amerikkalaisartisti Kendrick Lamarin innoittamana hän kirjoitti biisin, jossa dissasi (pilkkasi) muita suomiräppäreitä.

– Se oli sellaista rap-hevostelua, parodiaa ja tökkimistä. Varmaan saunailloissa lentää pahempaa läppää.

Joillekin teksti oli liikaa ja Rekami kohtasi vihapuhetta, muun muassa sosiaalisessa mediassa.

– Oli yllätys, että niin pienellä saa aikaan niin paljon, Rekami sanoo.

 Onko kuitenkin niin, että katu-uskottavan tyypin kuoren alla sykkii sittenkin herkkä sydän?

 

Juttu julkaistu 27.1.2014 Keskisuomalaisen Kaupunkilainen-liitteesä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.